Roolit: käyttäytymisen filosofia

Meillä jokaisella on muutama rooli, halusimmepa sitä tai emme.

Rooli, joka on päällä, määrää käyttäytymistämme. Osaksi se on tiedostamatonta, osaksi hyvinkin tietoista. Kun mietin pääaiheita, olin kirjannut vaistonvaraisesti käyttäytymisen filosofia. Sitten oli pakko miettiä onko käyttäytymisellä filosofiaa, vai meneekö käyttäytyminen aina psykologian puolelle...

Jo sana psykologia, psyyke, on mielestäni hiukan ahdistava, niin hyödyllinen tieteen haara kuin se onkin, siis ammatin pohjatietona ja avun välineenä.

Filosofia puolestaan jo sanana on vapauttava, ainakin minulle, joka en ole mennyt syvemmälle tieteen haaran kummallisuuksiin tai detaljeihin, jotka ehkä jo ahdistaisivat. Koulussa valitsin psykologian ja vasta aikuisena perehdyin filosofiaan, noin pintapuolisesti vain.

Siitä filosofiasta käyttäytymisen välineenä.

Jos on vaikeita tilanteita, voi ottaa yhtä hyvin filosofian avuksi kuin mitkä tahansa nykyisen elämänhallinnan vippaskonstit, joita kursseilla, naistenlehdissä, TV:ssä ym. on saatavilla.

Nuo vippaskonstit ovat kullanarvoisia, jos ne jollain hetkellä auttavat jotain henkilöä elämän tilanteissa ja tyrskyissä. Kuitenkin filosofia, jos on vaikka kirjannut joitain perusjuttuja paperille, on vapauttavampaa. Se on ajatonta, ympäristön kulturisoitumisesta ja teknistymisestä riippumatonta.

Toisaalta kulttuuri on vanhaa. Se vain muuttaa muotoaan. Teatteri on sitä ja samaa aikakausista riippumatta. Sisältö vain saa kulloinkin oman aikakautensa vivahteen ja heijastaa ajan ilmiöitä. Elokuvakin pysyy samana, mutta välineet ja keinot paranevat.

Uskonto taas on asia erikseen. Se on jotain elämää suurempaa. Ihminen on joko luottavainen tai neuvoton uskonnon edessä. Se on kulttuuriakin ajattomampaa, jos vertaillaan, myös elämänhallinnassa.

Käyttäytyminen on roolin valinta joka kerta, kun avaa suunsa tai astuu estradille, oli se sitten koti, työpaikka, katu tai tavaratalo, kylätie tai kyläkauppa, jossa on mahdollisuus kohdata toinen ihminen.

Samoin kuin ihminen kautta vuosisatojen, nykyajan ihminen elää ja hengittää, tuntee kipua ja kaipausta, iloa ja terveenä olemisen riemua, aistii kauneuden ja hiljaisuuden, elämän sykkeen ja kadun tai maaseudun äänet. Hän tuntee tekemisen iloa tai saamattomuuden turhautumista, pelkoa, väsymystä, uupumusta, surua ja onnea. Lista on loputon.

Toisaalta se on lohdullista, että ihminen pysyy samana, eli hän sitten minä vuosisatana tahansa.

Tarkistus:

Verkossa oleva sanakirja.org antaa haulle filosofia (suomi-*) seuraavaa:

"Asioiden olemuksen ja alkuperusteiden tutkimus, viisauden etsiminen eli teoreettinen filosofia, yksittäisen ihmisen toiminnan lähtökohta, arvot ja päämäärä eli käytännöllinen filosofia"

Esim. "Yrityksen toimintafilosofia on käytännöllisen filosofian sovellus"

Siis meikäläisen kirjoituspöytäfilosofia ei mennyt niinkään pieleen. Jos yrityksellä on toimintafilosofia, vrt. yrityskuva, organisaatiokuva, niin miksei ihmiselläkin.

Tällä kertaa meni perusjuttujen miettimiseen. Jatkossa voi ottaa käytännön esimerkkejä... Helpommin sanottu kuin tehty, neutraalilla tasolla jos jälleen pysytään.

3.1.2010
Sininen rooli