Pihkovan kellot: Laila Hirvisaari

Vaikka olen lukenut paljon, tämä on ensimmäinen lukemani Laila Hirvisaaren romaani. Se osoittautui hyväksi ajankuvan ja sota-ajan tunnelmien kuvaajana.

Tapahtumat alkavat elokuusta 1914. Nuori naislääkäri tekee päätöksen lähteä Punaisen Ristin sotasairaalaan töihin. Sairaalan lääkärit ja henkilökunta joutuvat alusta saakka myötäelämään sotilaiden kohtaloita ja näkemään sodan jäljet selkeämmin kuin mikään muu taho, joka ei itse osallistu sotaan.

Punaisen Ristin sairaalalla on lisäksi sota-aikana periaate, että kaikkia haavoittuneita autetaan, omia ja vihollisten haavoittuneita. Kirjassa sivutaan myös sotilaiden tilanteita ennen sotaan lähtöä ja tunnelmia sodasta palatessa tai toipilaana kotiutettuina.

Sotaa ajatellen fiktiotarinat - kuviteltujen henkilöiden kokemukset, tunteet ja tunnelmat historian tapahtumiin pohjautuen - tuovat historiaa eri tavoin esille. Jokainen sodanjulistus on ollut alku isojen ihmismassojen kärsimyksille ja monen ihmisen ja perheen elämän tasapainon järkkymiselle.

Toisin on historiaa lukiessa. Siinä tulevat esille vain faktat, siis poliittiset ratkaisut, sodan häviäjät ja voittajat. Historiaan jää sekä voittajien että häviäjien puolelta vain lukuja, kaatuneiden tai haavoittuneiden sotilaiden lukumäärät ja sotavangit, lukuina nekin. Nimet voi lukea sankarinhaudoilta, ei tarinoita.

Kirjan tarina vie mukanaan. Siihen sisältyy myös romantiikkaa kaipaaville ainakin kaksi rakkaustarinaa.

Kannattaa lukea.

Sitaatti: romaanin "Laila Hirvisaari, Pihkovan kellot" alkulehdellä on Peeter Seegerin runo, suomennos Sauvo Puhtila:

"Missä, missä kukat on - tullut kesä on,
kukkaset on kadonneet, tiedätkö syyn?
Kukkaset kadonneet, ovat tyttöset poimineet.
Voi milloin muistat sen, voi milloin muistat sen.

Missä nuoret miehet on, vaikka kesä on,
minne miehet kadonneet, tiedätkö syyn?
Kaikki miehet kadonneet, sotaan ovat lähteneet.
Voi milloin muistat sen, voi milloin muistat sen.

Missä, missä sotilaat, vaikka kesä on,
sotilaat on kadonneet, tiedätkö syyn?
Sotilaat kadonneet, poveen maan ovat joutuneet.
Voi milloin muistat sen, voi milloin muistat sen.

Missä, missä nyt on maa, vaikka kesä on,
minne maa on kadonnut, tiedätkö syyn?
Maa on aivan entinen, kukkaset vain peittää sen.
Voi milloin muistat sen, voi milloin muistat sen."

1.1.2010
Sininen rooli