18.9.2011

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla

Alkoi jo tulla tuo Koskelan perhe tutuksi. Siinä sivussa Pentinkulman kylä, kansalaissota, talvisota ja vapaussota.

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
Werner Söderström Oy, Juva 1987
25. painos, 1046 sivua.

Noista sodista olen kyllä lukenut paljon faktaa ja varsinkin fiktiota, mutta näin yhtenäistä ajankuvaa en pitkään aikaan. Se, että siinä on kokonainen tarina ja monta yhteen nivoutuvaa tarinaa, tekee tuosta sodan repimästä aiheesta eheän.

Aluksi oli tuo kansalaissota, jossa luokkaviha oli ylimmillään, sitten tuli talvisota ja vapaussota, joissa aseveljinä olivat entiset toistensa viholliset. Sota yhdisti ja sai ihmisen tuntemaan mitättömyytensä kuoleman edessä.

Perheet ja kylän ihmiset, kolme sukupolvea tuossa Väinö Linnan romaanissa elivät tavallista elämäänsä. Aluksi olivat torpparit ja talolliset, opettaja, pappi, räätäli jne. Sitten sota käänteli monia kohtaloita toiseksi kuin olisi alunperin pitänyt.

Kirjassa tulee hyvin esille menettämisen tuska, sodan mielettömyys ja ihmisen taito mukautua olosuhteiden ja kohtalon myötä.

Suosittelen niille, jotka miettivät mitä seuraavaksi lukisivat.

Sininen rooli
Helsinki
18.9.2011

6.6.2011

Kohtaamisia... kesän kynnyksellä

Omaruno:

Kohtaamisia,
kesän kynnyksellä,
vierailuilla, eilisillä...

Tänään vielä kaiken muistaa...
kunnes arki mielen sekoittaa.

Alitajunta ihmiset nuo,
illalla taas mieleen tuo...

Vaikka joskus laho pää,
kestomuistiin jotain jää,
myös ihmiset nää...
jotka runoon tähän jää.

Helsinki 6.6.2011
Sininen Rooli

26.5.2011

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

Seitsemän veljestä ilmestyi ensimmäisen kerran v. 1870 neljänä vihkona, yhtenä niteenä v. 1873. Itse luin Otavan v. 1998 painetun pokkarin. Täytyy sanoa, että lukuelämys se oli luettuna 2011 toukokuussa, yli 140 vuotta kirjan kirjoittamisesta.

Aleksis Kivi on nerokas. Alku on yhtä tappeluksen tiimellystä, jossa ei ole järjen häivää ja lukija ajattelee, ettei siitä mitään parempaa tulekaan, mutta loppua kohden kirja saa hatunnoston. Muistin aikaisemmasta ja kouluajoista vain lukukinkerit, hiidenkiven ja Impivaaran jotakuinkin.

Nyt kun aikuisena luki kirjan kannasta kanteen, mieleen jäi kokonaisuus. Kun haluaa katsoa tuon aikahaitarin läpi (140 vuotta) myönteisesti ja rakentavasti, kirjan arvo kasvaa.

Osaan nyt lopun elämääni aakkosissa nuo veljekset Aapo, Eero, Juhani, Lauri, Simeoni Timo ja Tuomas. Ikäjärjestyksestä tulen muistamaan vain vanhimman ja nuorimman. Tällä hetkellä on vielä mielessä voimakkain, uskonnollisin, huumorintajuisin, paras lukija, sovittelija jne.

Olikohan se Aleksis Kivi, joka sanoi jossain kohtaa "Ahkeruus kovankin onnen voittaa", mutta se pätee tuohon kirjaankin ja elämään nyt ja aikaisemmin.

Helsinki 26.5.2011
Sininen rooli

28.2.2011

John Steinbeck: Ystävyyden talo

Sain romaanin lainaksi työkaveriltani ja olen lukenut sitä parin viikon ajan ennen nukkumaan menoa ja välillä väsyneenä juuri töiden jälkeen, kun ei ole jaksanut muuhun ryhtyä. Kirja on very relaxing, erittäin rentouttava. Kaikki niin vastoin totuttuja sovinnaisuuksia ja silti se herättää empatiaa. Aikakausi on myös niin kaukana menneisyydessä, että sekin rentouttaa.

Lukemassani kirjassa ei ollut kansipäällystä, josta saisi tiivistelmän ja vahvistusta muistilleen, eli kokeeksi googletin ja sain niin käyttökelpoista tietoa Kustannusosakeyhtiö Tammen sivuilta, että lainaan sitä:

"John Steinbeck (1902–1968) kuuluu amerikkalaisen kirjallisuuden suuriin nimiin ja hänet tunnetaan ennen kaikkea rehevänä ja lämminhenkisenä ihmisen ja yhteiskunnan kuvaajana. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1962. Steinbeckin romaanit ja kertomukset, mm. Vihan hedelmät, Helmi, Hyvien ihmisten juhla, Eedenistä itään ja Hiiriä ja ihmisiä, kuuluvat maailmankirjallisuuden rakastetuimpiin teoksiin ja elävät jatkuvasti uusina painoksina, näytelminä, elokuva- ja tv-sovituksina".

Ystävyyden talo
"Hyväntahtoisia kalifornialaisia elämäntaitelijoita kuvaava riemastuttava veijariromaani Ystävyyden talo on John Steinbeckin läpimurtoteos vuodelta 1935. Sen miesjoukko muistuttaa hersyvällä tavalla myyttisiä pyöreän pöydän ritareita, vaikka on lähes kaikessa näiden koominen vastakohta.

Juopottelevat, riitelevät ja naissuhteissaan sekoilevat ystävykset tekevät lähes kaiken vastoin yleisesti hyväksyttyjä arvoja, mutta heidän ryysyläisrinkinsä on silti inhimillisyydessään lähes esikuvallinen. Ystävyyden talo on joutilaisuuden ja renttuuden ylistys, kirjailija Matti Mäkelän sanoin ”enkelirosvojen evankeliumi”. Romaanin nuhjuinen joutomiesten ja pikkurikollisten maailma on yksi maailmankirjallisuuden riemukkaimpia onnellisuuden kuvauksia, jonka hyväntuulisuus ei voi olla tarttumatta paatuneimpaankaan lukijaan".

”Ystävyyden talo on oivallinen esimerkki siitä, että ns. hyvä ja korkeatasoinen kirja samalla voi olla niin hauskaa luettavaa kuin suinkin voi toivoa.”
Toini Havu, Helsingin Sanomat

http://www.tammi.fi/kirjat/ISBN/9789513148454" target=blank

Julkaisutiedot:
Englanninkielinen alkuteos Tortilla Flat ilmestyi 1935.
Suomenkielinen teos ilmestyi ensimmäisen kerran Kustannusosakeyhtiö Tammen kustantamana 1950, suomennos Jouko Linturi.
Kustannusyhtiö Otava, Helsinki 1971. Toinen painos

Helsinki 28.2.2011
Sininen rooli

4.1.2011

Isabel Allende: Sydämeni Inés

Espanjankielinen alkuteos Inés del alma mía. Romaanin tapahtumat sijoittuvat 1500-luvulle, espanjalaisten valloitusretkiin Peruun ja Chileen ja sotimiseen intiaaniheimojen kanssa.

Eletään siis 1500-lukua ja uutta maailmaa valloitetaan. Nuori Inés Suaréz (1507-1580), espanjalainen ompelijatar, matkustaa miehensä perässä Peruun. Matka jatkuu sota- ja valloitusmatkana kohti Chileä. Chile on tuohon aikaan espanjalaisille haluttu valloituksen kohde. Sinne mennään rikkauksien ja kauniin luonnon perässä.

Kirja on Inés Suarézin tarina. Suaréz on historiallinen henkilö ja tarina on pääpiirteissään tosi. Kirja on fiktiivinen muistelmateos. Vanhettuaan Suaréz kertoo tytärpuolelleen elämäntarinansa.

Kirja on samalla tarina Chilen perustamisesta. Ajankuva tulee hyvin esille, ja sen aikaiset elinolosuhteet, pelot ja ilon aiheet.

Lukija kokee saman tosiasian, joka kannattaa aina muistaa. Ihmisluonto pysyy vuosisadoista toisiin samana, olosuhteet vain vaihtuvat. Olosuhteet määräävät mitkä lainalaisuudet ovat voimassa ja millä asteikolla rangaistuksia jaetaaan, sallitaan ja hyväksytään.

Toisaalta kavahtaa joitain sen ajan käytäntöjä. Kun espanjalaiset olivat valloittaneeet jonkin alueen ja alkoivat rakentaa sitä, ensimmäisenä pystytettiin yleensä ruokapaikka, kirkko ja hirsipuu. Vasta sen jälkeen vuorossa olivat muut asumukset tai rakennukset.

Suarézilla on monta roolia. Hän aloittaa elämänsä ompelijattarena, sitten menee naimisiin, pian sen jälkeen miehensä Perässä Espanjasta Peruun, sieltä Chileen. Roolit muuttuvat koko ajan, rakastajatar ja myöhemmin Chilen kuvernöörin vaimo, sairaiden parantaja, kansan ruokkija, vallankäyttäjä, kaivonkatsoja. Hän vieläpä osallistuu sotaan puolustaen linnoitustaan, kun miehet ovat sotaretkellä. Tämä tarina avaa historiankirjoitukseen naisnäkökulmaa ja erilaisia totuuksia.

Sitaatti:

"Meidän uljas karavaanimme matkasi Chileen seuraten autiomaan reittiä, jota pitkin Diego de Almagro oli palannut. Hän oli noudattanut kellertävälle paperille riipustettua piirustusta, joka puolestaan oli siirtynyt Pedro de Valdivialle. Meidän harvalukuiset sotilaamme ja tuhat apuintiaaniamme nousivat vuorille ja laskeutuivat niiltä alas ja kulkivat laaksojen ja jokien poikki kohti etelää.

Uutinen meidän tulostamme oli ehättänyt edellemme, chileläiset heimot odottivat meitä aseet valmiina. Inkat käyttivät nopeita viestinviejiä chasqueja, jotka juoksivat salaisia vuoristopolkuja pitkin ja vaihtoivat miestä määrätyillä asemilla. Heidän koko verkostonsa ulottui koko valtakuntaan pohjoisesta aina Chilen Bío-Bíojoelle asti.

Täten Chilen intiaanit saivat tietää heti retkestämme lähdettyämme Cuzcosta, ja kun me monta kuukautta myöhemmin saavuimme heidän mailleen, he olivat jo valmistautuneet sotimaan kanssamme..."

Julkaisutiedot:
Isabel Allende: Sydämeni Inés (Inés del alma mía)
Suomentanut Sulamit Hirvas,
Otava, 2009, 366 sivua.
Espanjankielinen alkuteos:
Inés del alma mía, 2006

Sain kirjan joululahjaksi.

Aloitin lukemisen uudenvuoden aattona. Aluksi tarina oli liian kaukana nykymaailmasta, enkä pystynyt eläytymään niin hyvin kaikkeen. Kirjan puolesta välistä saakka kiinnostus ja sitoutuminen tarinaan olivat niin voimakkaita, ettei voinut lopettaa ennen puoli kahta viime yönä.

Hyvä lukuelämys. Suosittelen muillekin.

Helsinki 4.1.2011
Sininen rooli

3.1.2011

Paul Auster: Sattumuksia Brooklyndissa

Keltainen kirjasto, kirja Yhdysvalloista. Romaanin tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2001.

56-vuotias mies on saanut tuomion syövästä ja päättää etsiä rauhallisen paikan jossa kuolla. Paikka löytyy Brooklyndista, jota hän ei tunne ollenkaan.

Kirja tempaa heti alkumetreillä minut mukaansa, koska rakastan yksinkertaisia ja toimivia metodeja tehdä jotain kirjoitustyötä. Hän päättää kirjoittaa joka päivä jotain sattumuksia, itsestään ja ympäristöstään, muistellen hiukan myös aikaisempia tapahtumia.

Hänen metodinsa on yksinkerttainen. Hän kirjoittaa joka päivä jotain, erillisille paperilapuille missä milloinkin, ravintolassa lounaalla istuen, aamulla herättyään, illalla ennen nukkumaan menoa, yöllä herättyään tai ulkona puiston penkillä istuen jne.

Hän ei yritä saada mitään viimeisteltyä aikaan heti, vaan ottaa aluksi kolme kenkälaatikkoa, jotka nimeää aiheiden mukaan ja heittää sitä mukaa kirjoitelmansa kenkälaatikkoon, kun se on kirjoitettu, pantu piste jollekin, mikä oli juuri kyhätty. Kenkälaatikoita voi lisätä, jos aiheryhmät laajenevat.

Vasta joskus myöhemmin hän päättää tutkia mitä tulee kasaan. Samalla voi elää elämää ja kokea jokainen päivä uutena seikkailuna. Hänen ympärilleen sattumalta osuu muutamia nuorempia sukulaisia ja muodostuu verkosto, joka auttaa toistaan elämän turhaumissa tai ongelmissa.

Vaikea analysoida jälkikäteen romaania syvällisesti. Se oli vain yksinkertaisesti kivaa ja sopivaa luettavaa, jotenkin antoi paljon lukiessa. Jos tekisi hienon ja täydellisen tiivistelmän sisällöstä, täytyisi lukea kirja toisen kerran muistiinpanoja tehden.

Sitaatti:

"En ensi alkuun tiennyt, miten saisin aikani kulumaan. Olin pendelöinyt kolmekymmentäyksi vuotta esikaupunkien ja Manhattanilla sijaitsevan Mid-Atlanticin tapaturma- ja henkivakuutusyhtiön väliä, mutta nyt minä olin jättänyt työni (sairauden takia) ja päiviin mahtui liikaa tunteja.

Muutosta oli kulunut noin viikko, kun naimisissa oleva Rachel-tyttäreni tuli New Jerseystä kylään. Hän sanoi että minun on ryhdyttävä tekemään jotain, keksittävä jokin projekti, Rachel ei ole tyhmä. Hän on väitellyt biokemian tohtoriksi Chicagon yliopistossa ja tekee tutkimustyötä suuressa lääkefirmassa Princetonin lähistöllä, mutta hän on perin äitinsä kaltainen sikäli, että harvassa ovat ne päivät, jolloin hänen suustaan tulee muuta kuin latteuksia - loppuun kaluttuja fraaseja ja nukkavieruja idoita, joita meidän aikalaisviisautemme kaatopaikat ovat kukkuroillaan.

Selitin, että kuolisin luultavasti ennen vuoden loppua enkä välittänyt projektista herttaisen ....... vertaa. Hetken näytti siltä kuin Rachel alkaisi itkeä, mutta sitten hän nieli kyyneleet ja sanoi minua julmaksi ja itsekkääksi... "

Takakannesta lehtien pari kommenttia, jotka allekirjoitan:

"Auster on kirjoittanut huikean saippuaoopperan siitä miten ihmiset hylkäävät ja pelastavat toisiaan, Hän vangitsee siihen historiallisen hetken, meidän kieroonkasvaneen Amerikkamme, ja hänen viestinsä tarjoaa toivoa."
- Paul Kafka-Gibbons, Boston Globe -

"Hurmaava, viettelevä tarina perheiden kauheasta kauneudesta ja rakkauden sovittavasta mahdista."
- Bob Minzesheimer, USA Today -

Julkaisutiedot:
Paul Auster: Sattumuksia Brooklynissa (The Brooklyn Follies),
Suomentanut Erkki Jukarainen,
Tammi 2008 (372 sivua)
First published 2005 in USA,
Paul Auster: The Brooklyn Follies

Sain kirjan lahjaksi 17.12. ja luin sen vuosien 2010 ja 2011 vaihteessa parina päivänä molemmin puolin. Lukuelämys, suosittelen muillekin.

Helsinki 3.1.2011
Sininen rooli

2.1.2011

Truman Capote: Kesän taittuessa

Keltainen kirjasto, kirja Yhdysvalloista. Romaanin tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan jälkeiseen New Yorkiin.

Tarina kertoo nuorista, rikkaista ja köyhemmistä. Rakkaustarina, jossa on traagisuutta ja tuolle ajalle ominaisia piirteitä. Elämänmeno kuvastaa ajan henkeä, ihmisten kiihkeätä halua elää elämäänsä sodan jälkeen.

Käsikirjoitus oli kadoksissa monia vuosia ja löytyi vasta Truman Capoten kuoltua. Romaani julkaistiin, koska läheiset ja uskotut henkilöt olivat sitä mieltä, että Truman olisi niin itse halunnut, loppujen lopuksi. Kirjassa on vain 128 sivua.

Sitaatti:

"Kun auringonvalo taas tulvahti esiin, Peter nousi ja veti Gradyn jalkeille kysyen: 'Ja ketä me tänä iltana juhlistamme läsnäolollamme?' mutta Grady, joka koko ajan oli aikeissa selittää ettei voinut tulla treffeille hänen kanssaan, antoi kysymyksen taas mennä ohi, sillä kun he laskivat portaita, stuertti, joka oli äänekäs ja kiiltävä kuin gongi, huuteli heille varoituksia, ja myöhemmin, Lucyn hyvästelytohinassa hän unohti koko asian"...

Itse asiassa sitaatissa ei ole paljon sisältöä, koska siinä ei ole koko sivua tai lukua, mutta tekstinpätkä kuvastaa keveyttä. Voi kuvitella tunnelmaa, kukin oman halunsa mukaan ja se on rentouttavaa.

Julkaisutiedot:
Truman Capote: Kesän taittuessa
Kustantaja Tammi Osakeyhtiö, Helsinki
Painopaikka Gummerus, Jyväskylä 2007
Suomennos Kaijamari Sivill
Englanninkielinen alkuteos: Summer Crossing,
ilmestyi Yhdysvalloissa 2005

Lahjakirja, luin sen Tapaninpäivänä.

Helsinki 2.1.2011
Sininen rooli

Esa Sirén: Jääkärit jatkosodassa

Jostain syystä otin tämän kirjahyllystä luettavaksi joulun alla ja luin sen muutaman illan aikana ennen joulua. Jännitin eri asioita ja tämä kirja jotenkin rauhoitti uneen. Hiivin aina toiseen huoneeseen hetkeksi lukemaan, jos en saanut muuten unta.

Kirjan nimi on oikeastaan Esa Sirén: Verinen tie, mutten halunnut blogia otsikoida noin karusti ja laitoin siihen otsikoksi Jääkärit jatkosodassa, joka on otsikkona takakannen tiivistelmässä.

Moni varmaan tuntee sotakirjoja enemmän, mutta nyt on kysymys jatkosodan jääkärijoukoista, ja tämä sota alkoi kesällä 1941. Majuri Adolf Ehrnrooth oli kirjan tapahtumien keskeinen henkilö (taustalla, kirjan päähenkilöt ovat asia erikseen) ja johti ns. koukkaustaisteluita.

On kysymys myös kevytosasto kuuden tiedustelupartiosta. Tämä kevytosasto taisteli monin verroin ylivoimaista vihollista vastaan. Tositapahtumista en ihan tarkkaan tiedä. Kuitenkin takakannen esittelyn mukaan se perustuu pitkälti tositapahtumiin.

Naisten lukemana sotaromaaneista parhaita kai ovat ne, joissa naiset ovat mukana eri tehtävissä ja hiukan romansseja mukaan ripoteltuna, mutta tässä oli miehinen näkökulma.

Kuitenkin kirja oli taas naisellekin opettava siinä, että sodan aikana jouduttiin sotaan, jouduttiin pois kodeistaan (Karjalassa) ja jouduttiin elämään kaiken kauheuden keskellä.

Sitten on rauhan aikoja, joina paineet ovat ihan erilaiset, mutta siltikin usein inhimilliset. Kauhua, pelkoa ja surua herättäviä menetyksiä ei ole koko ajan, tai uhkaamassa joka aamu herätessä.

Sirén tuo hyvin roolihenkilönsä esiin, heidän luonteensa ja rohkeutensa. Aina aika ajoin kaveri meni vierestä ja silloin sodan todellisuus kohtasi toisella tavalla.

Julkaisutiedot:

Esa Sirén: Verinen tie (Jääkärit jatkosodassa)
Gummerus, Jyväskylä 2008

Helsinki 2.1.2011
Sininen rooli