30.5.2010

Paras kaveri... Auto ~ Car ~ Automobile

No jos ei paras, niin ainakin hyvä ja uskollinen kaveri minulle on nykyään oma autoni.

Joku voi ajatella, että aikuinen nainen voisi pitää vähän pienempää ääntä omasta autostaan. Minua se ei haittaa. Kun ostin sen 2008 tammikuussa, puhuin siitä lähes päivittäin, eri henkilöille aina laskelmoiden, niitä samoja henkilöitä vähän asialta säästäen. Nykyään puhun siitä vähemmän.

Toinen asia mikä kannattaa mainita on se, ettei minulla ole erityisiä luuloja autostani. Olen täysin tietoinen sen hinnasta ja statuksesta, kun kurvaan työpaikan pihaan ja parkkeeraan Mersun tai Audin väliin, vaikkapa.

Trendikäs status ja vaatimattomia, hyviä ominaisuuksia:

Silti oma autoni, joka on merkiltään Ford Ka, on trendikäs sikäli, että monet muutkin valitsevat pienikokoisia autoja ja juuri noita, joita voi pitää uskollisena kaverina, jolla silti pääsee ja jossa on tunnelmaa.

Vuosimalliltaan tuo ei ole ihan uusin, mutta edellinen. Se 2000-luvun alun malli, joka on pyöreä kulmistaan. Itse pidän siitä pyöreydestä. Kojelauta sisällä on jotenkin nostalginen, ei liikaa elektroniikkaa.

Nopeusmittari ei ole digitaalinen vaan se vanha pyöreä. Kello on analoginen, josta pidän. Ajonestojärjestelmä on, ABC jarrut ja kaikki tarvittavat kojelaudan hälytysvalot. Radio-cd-soitin on perinteinen ja helppokäyttöinen, ei digitaloisoitu näytöltään. Takalasin lämmitin on ja sumuvalo, penkinlämmittimiä sensijaan ei ole.

Auton sisustamista:

Talvella sisustin autoa etuistuimissa lampaantaljoilla, siis autoon tehdyin kiinnityksin ja ratinpäällisellä, joka myös turkista.

Nyt kesän tullen ostin etuistuimiin nupulapäälliset (selälle hyvät), joihin ompelin istuinosaan mokkapintaiset suojat koristeeksi, lisäkiinnitys tupsunauhoilla. Väreinä kaunis yhdistelmä maanläheistä vihreää ja ruskeata. Ratti sai mustan päällisen nahkäjäljitelmästä. Ihan kivan näköiset kaikki.

Kaveri ~ matkaseuraa:

Kaverinani on ollut koko ajan pikkunalle. Kun menin ostamaan autoa Herttoniemen Vehosta, otin rahojen lisäksi mukaan nallen, jolle laitoin kaulaan korun (itse asiassa käsirengasketju) ja silkkirusetin.

Aluksi asetin nallen eteen kojelaudalle, mutta se lennähti ensimmäisellä jarrutuksella alas, jolloin asetin sen etuoven avoimeen tavaralokeroon, jossa se on siitä lähtien vahtinut ajamistani ja autoani.

Ajotapa & pyrkimys turvallisuuteen:

Alusta saakka olen ajanut kaikin tavoin turvallisesti ja huolellisesti, kuin autokoulunopettaja. Musiikkia kuuntelen mieluiten cd:nä, koska siinä ei tule ärsyttäviä kohtia tai jos tulee, ei tarvitse ajaessa etsiskellä uusia kanavia, korkeintaan painaa yhtä nuolta eteenpäin. Kännykkään en puhu ajaessa ollenkaan. Jos se soi, etsin paikan, johon voi turvallisesti pysähtyä.

Sitten niistä tunnelmista:

En osannut kuvitellakaan kuinka mukava on aina lähteä ajamaan, aamulla kun on levännyt, kuunnella lempimusiikkiaan ja olla mukana liikenteessä. Aamulla ajan yleensä moottoritietä niin paljon kuin sitä riittää kaupunkiin asti. Iltaisin ajan reittiä, jossa nopeusrajoitukset vaihtelevat 60-30 km/t. On kiva ajella hiljakseen, kun kiirettä ei ole.

Samoin illalla työpäivän jälkeen oikein piristyy, kun näkee autonsa. Kun taaskaan ei pidä kiirettä, voi ajaa rauhallisesti ja ajatella niitä näitä ja pysähtyä, jos huvittaa.

Siis autossa on tunnelmaa. Se on eräs ilo elämässäni nykyään. Kyllä sen itselleni vihdoin suon ja haluan myöntää nauttivani autosta ja ajamisesta.

Helsinki, 30.5.2010
Sininen rooli

25.5.2010

Bernhard Schlink: Neuvoton sukupolvi

Yllätys, yllätys: Tämä ei kerrokaan 2000-luvun neuvottomasta sukupolvesta, vaan yhtä tai puolta sukupolvea aikaisemmasta ajasta.

Kirjan lyhyitä kertomuksia, joille aina jää kaipaamaan jatkoa, ovat ´Tyttö ja sisilisko´, ´Syrjähyppy´, ´Toinen mies´, ´Sokeripapuja´, ´Ympärileikkaus´, ´Poika´ ja ´Nainen huoltoasemalla´.

Takakannen tiivistelmässä sanotaan: Neuvoton sukupolvi on seitsemän kertomuksen kokoelma, jonka tapahtumat vaihtelevat saksalaisista suurkaupungeista New Yorkiin ja Etelä-Amerikkaan.

Ensimmäinen kertomus Tyttö ja sisilisko kertoo pojasta, joka ihastuu tauluun. Syrjähypyssä vieraillaan entisessä Itä-Berliinissä. Toinen mies kuvailee pientä myrskyä, jonka rakkauskirje saa aikaan. Sokeripapu kertoo arkkitehdista, jolla on kolme naista. Ympärileikkaus liittyy saksalais-juutalaisen kihlauksen ongelmiin. Poika on myöhäinen rakkaudentunnustus kaukana asuvalle lapselle. Viimeisessä kertomuksessa Nainen huoltoasemalla lännen preerioita samoava aviopari joutuu paikkaan, jonka mies tunnistaa unestaan.

Saksalainen Bernhard Schlink (s. 1944) on kansainvälisesti menestyneen Lukija-romaanin kirjoittaja. Hänen kertomuksissaan on jännitystä, salaperäisyyttä, lempeää ironiaa ja poikkeuksellisen selkeä kieli.

Lainaus kertomuksesta Sokeripapuja sivulta 146:

"Kun vallankumouksesta ei näyttänytkään tulevan mitään, Thomas muisti, että oli ennen vuotta 1968 opiskellut arkkitehtuuria, palasi korkeakouluun ja suoritti tutkinnon. Hän erikoistui ullakkorakentamiseen, etsiskeli sopivia kattoja ja ullakoita, otti yhteyttä kiinnostuneisiin asiakkaisiin, hoiti piirustukset, luvat ja valvonnan. Ullakkoasunnot olivat muotia, ja Thomas osasi asiansa. Parin vuoden päästä hänellä oli enemmän ullakoita ja asiakkaita kuin hän pystyi hoitamaan. Mutta hän alkoi kyllästyä. Kattoja ja ullakoita - siinäkö kaikki?..."

Kannattaa lukea, jos saa jostain käsiinsä. Kirjaa löytyi mm. tarjouskirjoista Helsingistä vuodenvaihteessa.

Julkaisutiedot:

Bernhard Schlink: Neuvoton sukupolvi
Saksankielinen alkuteos: Liebesfluchten
Diogenes Verlag AG Zürich 2000
Suomennettu Euroopan unionin
Kulttuuri 2000 -ohjelman tuella
WSOY, Helsinki
WS Bookwell Oy Juva 2001

Helsinki, aamulla 25.5.2010
Sininen rooli

16.5.2010

City-päivä Helsingissä

Kesän kunniaksi toinenkin viikonlopun päivä ansaitsee maininnan. Olin aviomieheni kanssa kaupungilla.

Oli keskisuuren kaupungin tunnelma kesäsunnuntaina. Sää oli helteinen, muttei painostava, ei vielä ukkosta ilmassa.

Suunnistimme aluksi Esplanadipuistoon ja Helsingin lähes vanhimmalle ulkoterassille eli Kappeliin. Minulla oli uudet aurinkolasit ja kesäiset vaatteet. Istuin kohti aurinkoa. Taivas oli sininen. Liput liehuivat Pohjoisesplanadin talojen katoilla. Hyvä tunnelma.

Seuraavaksi lähdimme kohti Suomenlinnan lauttaa, joka lähtikin lähes heti päästyämme Kauppatorille ja laiturille.

Meri oli kauneimmillaan, samoin kaupunki, joka etääntyi. Matka on lyhyt, mutta sen verran on etäisyyttä, että tuntee lähtevänsä Helsingistä hetkeksi pois.

Tällä kertaa viivyimme vain noin tunnin Suomenlinnassa. Lauttamatkalla takaisin istuimme sisätiloissa.

Sen jälkeen kävimme syömässä Belgessä, joka sijaitsee Aleksanterinkadun varrella. Valinta oli mainio. Tilaa oli, palvelu oli nopeata ja ruoka hyvää. Vähän aikaa pois auringosta teki hyvää.

Nyt olemme jo kotona. Kello on jo 21.15 ja viikonloppu ohi.

Helsinki 16.5.2010
Sininen rooli

15.5.2010

Polkupyörällä Seurasaareen

TV:n säätiedottajat (meteorologit) ovat koko viikon puhuneet lauantaina saapuvasta hellepäivästä ja tulihan se luvattu rantailma. Olin jo etukäteen päättänyt, että jos vain mahdollista, lähden pitkälle polkupyöräretkelle.

Lähdin jo aamulla klo 9.30. Hetken harkittuani Seurasaari tuntui parhaalta vaihtoehdolta.

Ajoin aluksi Viikkiin ja Vanhankaupungin kosken jälkeen uudehkoa pyörätietä Lahdentien yli Käpylään, Hartwall Areenan ohi Turuntien yli ja ali meneviä kiemuraisia uusia pyöräteitä Ilmalaan, sitten Jäähallin ohi Mannerheimintielle ja Taka-Töölön poikki Kesärannan kohdalle, sitten Seurasaarentielle ja kohti määränpäätä.

Olin kerran pysähtynyt ja juonut puoli litraa vettä. Nyt oli pakko ostaa jäätelö, jonka söin istuen Seurasaaren sillan penkillä. Sillalla tuuli ja sää oli helteinen, sopiva yhdistelmä.

Seurasaari pitää sisällään itselleni tärkeitä muistoja. Osa muistoista syntyi kahdenkymmenen vuoden aikana ja viimeisimmät muistot ovat syntyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Seurasaari on aina ollut minulle paikka, jossa mieli lepää. Nyt erityisesti saari huokuu tunnetta, samalla tyyneyttä ja eräänlaista jatkuvuutta.

Kävelin saaren kärjessä olevalle pikku hiekkarannalle. Viivyin kalliolla auringossa kolme tuntia. Kaikki tarpeellinen oli mukana.

Saarelta lähtiessä täytin vesipullon. Kävin syömässä piirakan ja join kupin kahvia kahvilassa, jossa en ole ennen käynytkään. Se on bussipysäkin ja parkkialueen kulmassa oleva vanha puuhuvila, josta on tehty kahvila.

Seurasaaressa on lisäksi iso vanha ravintola, juhlakentän kahvila grillauspaikkoineen, kesäisin heti sillalta tultaessa pikkukioski sekä vielä keskellä saarta liiterimainen kahvila, joka nykyään on vain harvoin auki.

Tultaessa saareen ennen siltaa on jäätelökioski, josta suurin osa Seurasaaressa käyneistä on ainakin joskus ostanut jäätelön. Sitten on tietysti Urho Kekkosen museon kahvila.

Tamminiementien puolivälissä on isohko puuhuvilasta tehty kahvila ja taidemuseon luona Tamminiementien loppupäässä on iso kahvila isoine terasseineen. Se on ehkä suurin puuhuvila näistä rakennuksista.

Keräsin tähän vähän linkkejä, koska itsekin yllätyin äsken, että saarella ja sen tuntumassa on noin paljon valinnan varaa. Jäi mainitsematta vanhan ajan kauppa (museokauppa), joka on kirkon lähellä.

http://www.nba.fi/fi/seurasaari

http://www.nba.fi/fi/ukk_museo

http://www.villaangelica.fi/villaangelica.html

http://www.villaangelica.fi/tamminiementie.html

Minulta kului yhteen suuntaan matkoihin puolitoista tuntia suorinta tietä. Kaiken kaikkiaan tämänpäiväinen retki kesti lähes koko päivän. Lähtö oli klo 9.30 ja paluu klo 18.00.

Olo on hyvä, hyvin sporttinen. Monet eivät tee ainakaan usein noin pitkiä matkoja ja minua kohdeltiin kotona kuin sankaria (sankaritarta). Istuin vielä kotonakin ulkona ruokailemassa ja Hesaria lukien.

Hyvä päivä, hyvä mieli.

Helsinki 15.5.2010
Sininen rooli

13.5.2010

Polkupyörällä Café Storöreniin

Sääennusteet pitivät paikkansa ja kesäinen sää saatiin. Minulla kesäharrastusta edusti tänään noin viiden tunnin polkupyörämatka.

Ajoin Kehä III vieressä olevaa pyörätietä Vuosaaren tunnelin alkupäähän asti, teiden ja pyöräteiden risteyskohtaan. Jatkoin siitä pyörätietä, joka kulkee Uuden Porvoontien vieressä. Tie ei ole siis kaikkien tuntema Porvoon moottoritie, eikä myöskään uusittu Vanha Porvoontie, vaan melko uusi tie, joka menee eri kohdasta, lähempää merta, ja on nimeltään Uusi Porvoontie.

Sitten ajoin Östersundomin ohi ja edelleen Storörenin venesataman suosittuun kesäkahvilaan, Café Storören, joka on nimetty paikan mukaan. Tilasin jotain janooni sekä kahvin ja pullan. Istuin ulkopöydässä noin 45 minuuttia ja kirjoittelin muistikirjaan ja nautin auringon lämmöstä.

Kahvilan ympäristö on muuttumassa.

Nyt siinä oli iso aidattu rakennustyömaa. Aikaisemmin siinä oli meri ja venelaituri. Meri on täytetty siitä kohtaa maalla ja sain kuulla ravintolan pitäjältä, että siihen tulee 200 uutta asuntoa ja kaksi kerrostaloa jopa.

Merkillisempiäkin asioita tehdään, mutta silti mietin itsekseni miten tuo meri on täytetty, paljonko maata on tarvittu, kuinka syvää on tuossa kohtaa alunperin ollut jne.

Hanke on saanut kuuluisuutta. Asiasta löytyi tietoa internetistä: http://www.sipoonranta.fi/asunnot

Paluumatkalla aurinko paistoi toisesta suunnasta ja sain tasapuolisesti molempiin käsivarsiin aurinkoa. Oli kiva vain ajella rauhalliseen tahtiin ja nauttia auringonpaisteesta.

Pysähdyin vielä kerran. Nyt jäätelö ja kivennäisvesi olivat hyvä valinta.

Kotiin päästyäni alkoi sataa. Oikeaan aikaan tuli pyöräretki tehtyä. Jotkut muut pyöräilijät saavat nyt valitettavasti vettä niskaansa. 'Eipä silti', sadekin kuuluu kesään.

Helsinki 13.5.2010
Sininen rooli

11.5.2010

Äitienpäivä ~ Mother's Day

Sain aamukahvin makuuhuoneeseen. Aamiaistarjotin, valkovuokkoja, parfyymi ja toinen käytännöllinen lahja, pieni kuohuviini, joka jäi odottamaan Äitienpäivän iltaa.

Oli sovittu, että vanhin lapsemme tulee perheineen iltapäivällä kello kahden jälkeen. Siispä minulla oli vapaata aikaa käytettävänä, koska Äitienpäivänä(kin) olin vapaa keittiöhommista.

Starttasin auton ja ajoin Malmin hautausmaalle. Ihmiset ovat lisänneet läheisten haudalla käymistä joulun lisäksi myös muina juhlapäivinä. Nyt lapset muistivat menetettyjä äitejä, jotka säilyvät Äitienpäivän muistoissa ja sydämissä elävinä vuodesta toiseen.

Hämmästyin, että autoja ajoi leveillä hiekkateillä niin paljon. Jalankulkijat joutuivat huolellisesti katsomaan, kun ylittivät tien. Nopeusrajoitus on vain 20 km/t, mutta silti.

Kastelin sukuhaudalla orvokit ja muut kukat ja sytytin kaksi kynttilää. On ollut niin kolea kesän alku, että lähinnä vain nämä kukkalajit ovat säilyneet yöpakkasilta.

Sitten päivä jatkui kotona. Oli tosi mieluisaa nähdä, kun pikkutytöt kiirehtivät onnittelemaan minua. Sain kolme isoa ruusua, toivomani sandaalit, tyttöjen itse tekemän kortin ja akvarellityön. Aikaa vierähti mieluisasti reilut kolme tuntia.

Vaikka haluan välillä seuraa, sitten pitää päästä yksin luontoon. Starttasin auton ja suunnistin jälleen Vuosaareen. Löysin Skatan tilan takaa merenrannasta parhaat luontopolut. Samoilin rantamaisemissa kaksi tuntia.

Otin vielä ennen Vuosaaresta lähtöä puhelun äidilleni. Äiti oli hyvillä mielin. Minun lahjani oli saapunut jo viikolla. Äitienpäivänä oli tullut paljon kukkia ja kortteja. Vieraat olivat lähteneet. Äidillä on onnittelijoita kolmessa sukupolvessa: lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset.

Sitten pistäydyin ennen Vuosaaren tunneliin ajamista uudessa Satama-kahvilassa, jossa on myös S-market ja bensa-asema. Sijainti oli yllättävä ja kyltissä mainostettiin, että se on avoinna 24 tuntia. Paikka piti nähdä sisältä. Otin kupillisen kahvia ja jäätelön. Katselin avautuvaa sumuista maisemaa.

Jätin olohuoneeseen joitain lasten tavaroita. Niin teemme usein. Kiva muistaa, että lapsiperhe oli vierailulla, meidän muutoin niin aikuisessa miljöössämme.

Lainaukset:

Äidille

"Äiti siivoo joka sopin,
puhtaaksi tekee kodin.
Äiti on kiva nainen,
erittäin moninainen."

Nimimerkki: Mother's rules
http://snor.joensuu.fi/luokat/5b/aitiruno.htm

Äitienpäivänä

"Tuuti, tuuti tuomenkukka,
minä pieni tuulitukka,
laulelen näin kukkasista,
puhtoisista, valkoisista.
Aamun tullen äiti laulun kuulee.
Pääskyseksi varmaan äiti sitä luulee.

Toukokuun toinen sunnuntai,
muistat äiti ne sunnuntait kai.
Nytkin terveiset ja kiitokset,
ovat yhtä lämpöiset."

Toinen säkeistö lyhennetty ja muunneltu
http://koti.phnet.fi/polkky/runoja_ja_toivotuksia.htm

11.5.2010
Sininen rooli

6.5.2010

Fay Weldon: Chalcot Crescent

Kirja on englanninkielinen ja luin sitä silloin tällöin iltaisin. Juoni on jollain tavoin leppoisa ja toisaalta ei. Silti hiukan kiinnyin kirjaan.

Tarinan päähenkilö on 80-vuotias nainen, osa-aikainen 'copy-writer' (mainostekstien laatija), entinen toimittaja ja julkisuuden henkilö.

Nainen asuu isossa talossa, jossa on paljon muistoja, miettii elämän ratkaisuja ja valintoja nuoruuden vuosina. Olisiko pitänyt tehdä asioita toisin. Kaksi aviomiestä elämän aikana, heistä vain toinen on enää elossa.

Nainen on tasapainossa itsensä kanssa. Keskusteluita on paljon lastenlasten kanssa, elämästä, asenteista ja käytännön asioista.

Tarina ei ole täysin faktaa, vaan osin fiktiota, koska se kertoo myös vuodesta 2013.

Voisin kirjoittaa englanniksikin, mutta nyt tyydyn raapustamaan jotain sisällöstä suomeksi, koska sivun alalaidasta voi jälleen kokeilla google-kääntäjää.

Palautan kirjan tänään Kallion kirjastoon, josta sen lainasin.

Sitaatti:

"There was an old crone from the Crescent,
who said though I live in the present,
I know more than I should,
about things bad and good,
which happened or otherwise didn't"

Julkaisutiedot:

Fay Weldon: Chalcot Crescent
First published in Great Britain in 2009 by Corvus,
An imprint of Grove Atlantic Ltd, London
www.corvus-books.co.uk

Helsinki 6.5.2010
Sininen rooli