Olen aikaisemmin lukenut Kjell Westön kirjan "Missä kuljimme kerran", ja osasin odottaa yhtä antoisaa lukuelämystä.
Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin
Suomennos Katriina Huttunen
Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2009
(Ruotsinkielinen alkuteos:
Gå inte ensam ut i natten)
Kirja oli lukuelämys, koko tuo 604 sivua. Aikaisemmin lukemani "Missä kuljimme kerran" ja tämä ovat sikäli samanlaisia, että molemmissa asiat tapahtuvat Helsingissä, muualla vain käväistään.
Tämäkin kertomus vie mukanaan, jopa siinä määrin, että lukija välillä on vihainen joidenkin päähenkilöiden elämän ratkaisuista tai ratkaisemattomuudesta.
Loppua kohden lukijan myötäeläminen saa palkkionsa ja päähenkilöiden elämä ja heidän jälkeläistensä ja läheistensä elämä jollain tavoin kuin loksahtaa paikoilleen. Kohtalot niveltyvät toisiinsa ja ihmisen perusolemus tulee esille kunkin persoonan mukana.
Samoin kokonaisuus on mestarillisesti saatu inhimilliseksi. Kirjailija on pannut itsensä likoon, sen verran paljon sisällössä tapahtuu asioita, jotka tuntuvat todellisilta. Unohtaa, että vain henkilöt ja historia olivat olemassa, henkilöiden elämä koetaan fiktiona. Hyvää kerrontaa, taidokasta.
Otteita ensimmäiseltä lehdeltä:
"Jotkut ihmiset taivaltavat läpi koko elämänsä oma riittämättömyys kasvoihin ja ruumiin liikkeisiin kirjoitettuina. Heistä huokuu hätäännys, heille suodaan vähemmän mahdollisuuksia kuin he ansaitsisivat, ja jossain vaiheessa epäonnistumiset alkavat jäytää heitä sisältä päin..."
"Sitten on niitä joilta kaikki tuntuu sujuvan helposti, niin helposti, että heidän etevyydestään ja pelottomuudestaan tulee vuosien saatossa läpitunkematon naamio. Silti heistä huokuu epämääräinen uhka. Tuntuu kuin jokin, ehkä villieläin, kuiskisi naamion alta: älä tule haastamaan riitaa, muuten sinun käy huonosti..."
"Entä sitten minä, millainen minä olen? En tiedä. Piileskelin muilta niin pitkään ja niin hyvin, että kadotin itseni.
Olen ääni jonka on määrä kertoa tarina...
Tarinan kertoja etsii kuitenkin aina myös itseään".
(otteita romaanista: Kjell Westö, Älä käy yöhön yksin)
Kannattaa lukea.
17.1.2010
Sininen rooli
Tietoja minusta
- Sininen rooli
- Blogissani on ohikiitävien hetkien kuvausta, tunnelmia, elämän pieniä ja isoja asioita. Minua kiinnostavat koti ja perhe, suku, työ, autoilu, vaatteet ja pukeutuminen, liikunta, lukeminen, käyttäytymisen filosofia ja käsityöt. Asun Helsingissä. Kirjoitan nimimerkillä, koska se sopii parhaiten.
4 kommenttia:
ps. Joissain kohdin on hiukan "äijämaista" ilmaisua, mutta se jotenkin menettelee, kun kirja on kauttaaltaan muutoin korrektia kieltä...
Kiva lukea juuri tämän kirjan arvostelu, sillä aion itse lukea ko. kirjan, koska olen lukenut myös Missä kuljimme kerran -romaanin, josta pidin, vaikka joku muu finlandiapalkittu on jäänyt kesken. Eikös tämä finlandian saanut? Näitä kirja-arviointeja lukiessa on tullut itsellekin halu kirjoitta ylös arviointeja, koska kirjat unohtuu niin nopeasti ja sekoittuu uusiin lukukokemuksiin...
t. Jaspis
Huomenta!
Jostain syystä päätin avata koneen ennen töihin lähtöä ja se oli hyvä, koska kommenttisi oli tullut jo kaksi päivää sitten. Keskityin viikonvaihteessa ulkoiluun ja lukemiseen.
Itse asiassa vaelsin lauantaina vajaat 3 tuntia Kjell Westön kirjan "Isän nimeen" maisemissa Vuosaaren lähistöllä. Paikkaa Rajavaara en kyllä löytänyt kartalta, mutta Kallahden rannalta näkyvät saaret merellä olivat kirjassa mainittuja. Vaikka Vuosaari ja ympäristö on kasvanut, täydellinen rauha löytyy edelleen rantamaisemista.
Luulen, että vain kirja "Missä kuljimme kerran" on saanut Finlandia-palkinnon. Kirjasta "Leijat Helsingin yllä" on tehty elokuva. Sitä en ole nähnyt.
Kjell Westön romaaneissa ovat parasta ajankuva, kuvaukset Helsingistä ja jokaisen romaanin antama päähenkilöiden elämänkaari vähintään kolmelta sukupolvelta. Siinä samassa tulee Helsingin historiaa, Suomen historiaa ja ajankuvaa.
Viimeisimmän romaanin "Älä käy yöhön yksin" lehtiarvostelussa sanotaan: "Kjell Westön historiankäsitys on traagis-optimistinen." - Karjalainen
Olen samaa mieltä, kirjoja lukiessa tulee välillä surulliseksi ja välillä myönteiselle tuulelle elämänmenosta ennen ja nyt, kuvitelluista ja tosiasiallisista tapahtumista ja tunteista.
Kiitos kommentista!
Sininen rooli
Vastaus 2 Jaspiksen kommentiin 6.2.2010:
Hei vielä!
Jäi hiukan vaivaamaan omat huterat tietoni K. Westöstä. Huomaan, että itse asiassa sinäkin taisit puhua saman kirjan Finlandia-palkinnosta, jota minä yritin tyrkyttää "ainoaksi" oikeaksi. Tuo, että hän on lisäksi ollut 3 kertaa ehdokkaana ko. palkintoon, on ansio ja asia joka sotkee monien ajatuksia asiasta...
Tässä hänen kirjalliset ansionsa suoraan Wikipediasta:
"Kjell Westö sai romaanistaan Missä kuljimme kerran vuoden 2006 Finlandia-palkinnon. Aikaisemmin hänen kirjojaan oli ollut ehdolla kolme kertaa (1990, 2000, 2003). Voittajateos oli samana vuonna myydyin kirja Akateemisessa kirjakaupassa.
Westön "Missä kuljimme kerran" on lisäksi sovitettu Kari Heiskasen toimesta näytelmäksi, joka sai ensi-iltansa Helsingin kaupunginteatterissa 3. huhtikuuta 2008. Marraskuussa 2009 ilmoitettiin Helsinki-Filmin valmistelevan romaanista kuusiosaista televisiosarjaa, joka kuvataan vuosien 2010 ja 2011 aikana.
Westön romaani Lang on valittu maailman suurimpiin kuuluvan kirjallisuuspalkinnon, Impac Dublin -palkinnon, "pitkälle listalle", jolla on 138 kirjaa.
Stadin Slangi ry nimitti Westön vuoden 2007 Stadin Kundiksi. Pro Finlandia -mitalin hän sai 2008."
Minä en ole hurahtanut Westön kirjoihin, vaikka luen nyt kahta varhaisempaa kirjaa, jotka osuivat sattumalta silmääni työkaverin pöydältä, joka auliisti lainasi ne minulle, eli kohta kirjoitan jotain näistä kahdesta: "Isän nimeen" ja "Leijat Helsingin yllä".
Taas on aamu ennen töihin lähtöä.
Helsinki 9.2.2010
Sininen rooli
Lähetä kommentti