3.3.2010

Deborah Smith: Kuin lempeää sadetta

Sain idean kirjan lukemiseen blogin Lukupaikka kirja-arvostelusta, jonka kirjoitti Magica de Spell. Sain kirjan Kallion kirjastosta.

Deborah Smith: Kuin lempeää sadetta
Kariston Kirjapaino Oy
Hämeenlinna 2009
Suomentanut Auli Hurme-Keränen
Englanninkielinen alkuteos: A Gentle Rain
Published by agreement with Licht & Burr Literary Agency,
Denmark, on behalf of Bellebooks, Inc.

* * *
Blogissa Lukupaikka: Magica de Spell on tosi hyvä kirja-arvostelu kirjan sisällöstä ja tietoja kirjailijan ansioista.

Kuten Magica sanoo "Tarinan alku oli sen verran kiinnostava, että se jaksoi vetää minut imuunsa..." ja "Kuin lempeää sadetta oli mielestäni ihana, lämmin ja hyvän mielen jättävä kirja..."

Minulle itselleni kirjassa oli jotain tuttua. Olen ihan varma, etten ole sitä aikaisemmin lukenut, mutta siitä olen varma, että olen lukenut Deborah Smithiltä jotain muuta. Hän on kirjoittnut teokset: Karhuvuoren varjo, Omenan tuoksu, Kotona laaksossa, Risteävien polkujen kahvila, Kivisten kukkien puutarha ja Kuin lempeää sadetta.

Kun kirjoitin tuota listaa, muistuikin mieleen, että olen lukenut kirjan Omenan tuoksu. Vaikkei sisältö ihan nyt muistu mieleen, olen varman, että voin suositella sitä. Siitäkin kirjasta jää lämmin ja hyvä mieli.

***

Nyt puheena olevan kirjan etukannen takana kerrotaan Deborah Smithistä:

"Hänen romattiset tarinansa kuvaavat vahvoja, kiinnostavia naisia. Kuin lempeää sadetta kertoo paitsi heräävistä tunteista ja unelmista myös myötätunnosta ja vastuun kantamisesta.

Kuin lempeää sadetta on Yhdysvalloissa palkittu vuoden 2007 parhaana romanttisena romaanina. 'A perfect 10' sanoo palkinnon myöntänyt Romance Reviews Today."

***

Siteeraukset:

sivu 64

"Sedge ja minä seisoimme hänen Manhattanin asuntonsa valtavien ikkunoiden edessä'... 'Sinä itse sanoit, että minun pitäisi lähteä maailmalle, ottaa riskejä'... 'En tarkoittanut, että sinun pitäisi etsiä käsiisi biologiset vanhempasi. Toivot vastauksia, jotka saattavat olla tuhoisia kannaltasi'... 'Otan sen riskin'..."

sivu 138

"Pahus. Karen ilmestyi tuntia ennen aikojaan punaiset hiukset sullottuina leveän olkihatun alle, jota koristi Lilyn antama päivänkakkaranauha. Hänen soppatykkinsä - yksi karjatilan mönkijöistä - veti metallista peräkärryä, johon hän oli lastannut jääarkkuja, tarvikelaatikoita ja kannettavan hiiligrillin takakuistilta..."

sivu 392

"Seuraavana aamuna koko karjatilan väki kerääntyi Joeyn vuoteen ympärille. World Sports-kanavan johtajat esittelivät ylisuurta miljoonan dollarin sekkiä. Siihen oli kirjoitettu karjatilan kaikkien työntekijöiden nimet, myös minun, Karen Jonsson.

Karen Jonsson oli yhä olemassa, joskin vain paperilla sekä Macin, Lilyn, Joeyn luottavaisissa mielissä. Yritin välttää katselemasta Beniä. Silmäluomeni takana kirveli kyyneliä.

Valokuvia otettiin. Käsiä puristettiin. Pikainen seremonia järjestettiin Joeyn takia. Hän ja Ben lähtisivät iltapäivällä Atlantaan. Minä auttaisin Miriamia ja Lulaa paimentamaan kaikki toiset takaisin karjatilalle."

***

Kirjoitin tämän jo 28.2. sunnuntaina, mutta piti vielä tarkistaa yksi juttu ja julkaisen vasta tänään 3.3.2010.

Helsinki 28.2.2010
Sininen rooli

2 kommenttia:

Magica de Spell kirjoitti...

Hauska kuulla, että myös Omenan tuoksu on ollut miellyttävä lukukokemus. Tuo kirja nimittäin odottelee vuoroaan korkeassa pinossa yöpöydälläni. :)

Sininen rooli kirjoitti...

Tein joskus aikaisemmin muistikirjoihin kommentteja kirjoista ja sitaatteja, jokin elämänohje tms. Sitten tuli pitkä jakso, jolloin vain luin tekemättä muistiinpanoja. Tuo 'Omenan tuoksu' ajoittuu siihen jaksoon. Nyt nämä tallentuvat blogiin jälleen, joka on hyvä.

Kiitos kommentista!