Tommy Tabermann: Vernazzan valot

Tommy Tabermann oli omimmillaan ruonoudessa, mutta kirjahyllystäni löytyy yksi hänen romaaninsa, josta lainaus.

"Siitä on vuosia, kun olen viimeksi itkenyt. Olen pitänyt itkua loitolla kuin sutta tulen avulla. Aina kun se on hiipinyt lähemmäksi, olen lisännyt nuotioon muutaman risun... Itku tulee ja pesee pois kaiken turhan. Jäljelle jää vain tyyni ilo tai tyyni suru... Anteeksi että itken. Minä olen vain niin surullinen ja iloinen. En tiedä kumpaa enemmän, sillä kyyneliin ei ole kirjoitettu mistä ne ovat kotoisin"

(Tommy Tabermann, Vernazzan valot, Gummerus Jyväskylä 2004)

Kirja kertoo Veronicasta ja Mikaelista. He ovat vuosien ajan uneksineet tekevänsä matkan Vernazzaan, jossa muuan unelma toteutuisi. Mutta odotuksella on hintansa: Veronica, vahva ja itsenäinen taiteilija, on sairastunut outoon tautiin, joka on tehnyt hänestä mykän ja liikuntakyvyttömän. Mikael tietää mikä taudin oikea nimi on, ja se on rakkauden puute.

Vernazzan valot on kirpeä ja kaunis kertomus rakkaudesta, sen puutteesta, vapaudesta ja sitoutumisesta.

Tässä linkki Tommy Tabermannin verkkosivulle. Sitä varmaan sopii näyttää, koska hän on itse siihen valinnut mitä lukijoille näyttää ja kertoo itsestään: http://www.tommytabermann.net/index2.htm

Helsinki 4.7.2010
Sininen rooli