Antti Tuuri: Kylmien kyytimies

Kustannusosakeyhtiö Otava julkaisi Antti Tuurin kirjan Kylmien kyytimies vuonna 2007. Taisin ostaa ja lukea sen jo silloin. Nyt kesällä näin kirjan pokkarina kaupassa, ostin ja luin jälleen.

Tuo on puhdas sattuma, että kirjahyllyymme on nyt siunaantunut kaksi samaa kirjaa. Huomasin vahingon kirjan edetessä, mutta ajattelin, että on vain terveellistä aika ajoin palauttaa lähes 100 vuoden takaisia tapahtumia mieleen Suomen sisällissodasta.

On hyvä muistaa nykypäivän turhautumien keskellä ja teknologian kulta-aikana, että tuo raaka, luokkavihaa täynnä oleva sisällissota oli todellisuutta meidän isovanhemmillemme (tai iso-isovanhemmille).

Antti Tuuri kirjoittaa "fiktiota tositapahtumien raameissa" ja saavuttaa sodan tapahtumista karun, mutta inhimillisen näkökulman.

Päähenkilönä on Jussi Ketola Kauhavalta, joka pakotetaan 1918 asella uhaten Tampereen junaan. Hän joutuu kylmien kyytimieheksi, joka tarkoittaa hevosmieheksi kuljettamaan rintamalta kaatuneita ja haavoittuneita.

Ketolalla on kokemuksia Kauhavan lisäksi Amerikasta. Hän oli ollut jonkin aikaa Amerikassa töissä ja siirtolaisena ennen sotaa.

Ketola oli "riippumaton", mutta määrättiin valkoisten joukkoihin. Hän puolusti luokkavihan hetkenä puoleen katsomatta ihmistä, joka tekee kirjasta ainutlaatuisen.

Sitaatti takakannesta:

"Pitelin kädessäni valkoista nauhaa, jonka Virkkala minulle oli antanut. Virkkala kysyi, olinko punaisten puolella tässä sodassa. Sanoin uudelleen, etten ollut kenenkään puolella..."

Wikipedia: Tampereen taistelu 16. maaliskuuta – 6. huhtikuuta 1918

Kirja sopii luettavaksi aikuiselle henkilölle, ei liian nuorelle.

Helsinki 21.7.2010
Sininen rooli