Jaana Nikula: Ella - Ella Erosen elämänkerta

Olen lukenut tämän kirjan kaksi kertaa. Aluksi kovakantisena kirjastosta ja nyt se osui Kirjatorilla pehmeäkantisena eteeni.

Jaana Nikula: Ella - Ella Erosen elämänkerta
1. painos 1998,
2. painos 2007,
Kustantaja: Like, Helsinki
Painopaikka: Gummerus Kirjapaino Oy,
Jyväskylä 2007

Monien mielissä Ella Eronen muistuu enemmän runonlausuntaan erikoistuneena dramaattisena äänenä kuin monipuolisena näyttelijänä.

Minulle oli mielenkiintoista katsella hänen nuoruuden kuviaan. Hän oli kaunis ja hyvin persoonallinen nainen.

Vaikka hänellä oli kaksi lasta ja aviomies suurimman osan elämästään, hän toi julkisuuteen taiteilijapersoonansa niin voimakkaasti, että perhe jäi taka-alalle.

Ensimmäisestä lukukerrasta jäi mieleen yksi asia, jolle todella nostan hattua: Hän käveli silloin tällöin Helsingistä Tampereelle ja takaisin. Toisella lukukerralla tuli todistettua, ettei oma muistini pettänyt ja tarkennuksena muistikuvaan voi lisätä: Hän teki kävelyretkensä Helsinki-Tampere ja Tampere-Helsinki kesäisin. Matkaan kului yhteen suuntaan 3 päivää ja kaksi yötä.

Ella oli muutenkin hyvin liikunnallinen. Hänellä oli parvekkeellaan kuntopyörä ja hän polki sitä talvellakin. Hän voimisteli jatkuvasti kotonaan. Hänellä oli jossain vaiheessa kuntokoulu. Se ei vielä ollut kuntokoulujen aikaa, vaan hän joutui sulkemaan sen jonkin ajan kuluttua, kun se ei kannanttanut taloudellisesti.

Ruotsissa Ellasta tuli kuuluisuus isänmaallisissa merkeissä. Hän lausui sota-aikana Maamme laulun runona Ruotsin ja Suomen välisessä jääpallomaaottelussa Tukholman stadionilla helmikuussa 1940. Hän sai Ruotsin lehdistössä laajaa huomiota ja oli "Hän Joka Lausui Maamme - Hon Som Läste Vårt Land".

Yli kuukauden sen jälkeen Ella kierteli ristiin rastiin Ruotsia lausuen. Hän sanoi itse: "Se oli minun asepalvelukseni... ja kiertueet olivat minun tapani puolustaa maatani."

Sodan jälkeen Suomessa hän loi imagon itselleen ja halusi olla diiva alusta loppuun.

Hänellä oli näyttämörooleja tai ohjauksia vuosina 1906-1984 seuraavissa paikoissa: Svenska Teatern, Koiton Näyttämö , Åbo Svenska Teater, Helsingin Kansanteatteri, Suomen Kansallisteatteri, Malmö Stadsteater, Tampereen Teatteri, Lilla Teatern, Suomalainen Ooppera, Ella Erosen kiertueohjaukset (Leski ja korpraali 1954 ja Häämatka 1956).

Marraskuussa 1930 tuli ohjelmistoon operetti "Mustia ruusuja", jossa Ella esiintyi itämaisena tanssijattarena.

Sitaatti sivulla 38, luvussa "Koiton näyttämöllä":

Ella: "Ensin minä hankin kangasta ja sitten leikkasin itselleni semmoisen itämaisen suuren kellohameen. Se oli valtava ja painoikin. Kaupassa ei ollut sellaista kangasta kuin halusin... niin minä värjäsin ja sitten kävin ostamassa suutarilta nahkakappaleita ja laitoin sitten rimpsuja ja paljon helmiä, ja sitten minulla oli iso, pörröinen tukka".

Ohjaaja Huugo Hytösen oli myönnettävä jälkeenpäin, että puku oli - kuten eräs arvostelija totesi - "katsomisen arvoinen".

Kannattaa lukea.

Helsinki 16.2.2010
Sininen rooli