Tauko

Joskus vain ei viitsi tehdä jotain. Tällä kertaa laiskuus iski blogiin. Tämäkin on yksinäistä puuhaa. Saan kyllä aina välillä kuulla, että yksi ja toinen seuraa mitä kirjoitan ja koska kirjoitan. Harva silti kommentoi.

Tuo kommentoimattomuus on jo työpaikalta tuttua, intranetista, blogeistakin. Itsensä likoon paneminen on työtä, vaivannäköä. Oma mahdollinen kommentti tuntuu jo tylsältä ennenkuin sitä edes kirjoittaa, ei vain huvita. Tuttua itsellekin.

Kerran noin kuukausi sitten käytin muutamia viikonlopun iltoja kommentoiden joidenkin muiden blogeja ja etsien lukulistalle blogeja, joita seuraa. Se oli toisaalta hauskaa, mutta aikaa siihen meni.

On paljon helpompi ottaa oma blogi ja tehdä uusi teksti. Joka kerta siitä tulee erilainen kuin alkuunsa piti. Tulee syvyyttä tai keveyttä, tilanteesta riippuen.

Aika ajoin eri asiat kiinnostavat. Taukoa blogista pitäessäni olen tehnyt vaikka mitä, pitkiä työpäiviä, myöskin ulkoillut, autoillut, tavannut ihmisiä hiukan, viettänyt iltaa TV:tä katsellen, vähän lukenut. Olen tehnyt yhtä suurempitöistä neuletta, viikonlopun siivousta, pessyt pyykkiä, etc. Kaikki ovat arkisia ja tavanomaisia juttuja. Se on vain jotenkin riittänyt.

Sitten tulee uusia hetkiä, jolloin innostuu muuhun. Kerran luin kirjaa erään afrikkalaisen naisen elämästä. Aloin puolessa välissä ihmetellä miksi hän tekee aina vain samoja asioita, pääosin.

Sitten mietin omaa elämääni. Huomasin, että sitä samaahan minäkin teen, samat asiat miellyttävät vuodesta toiseen. Sitä kehittää oikein tietoisesti ohjelmarungon viikoille, kuukausille. Joitain uusia asioita tulee, joitain jää pois, mutta hyvin vähän muutosta tapahtuu.

Sellaista se on, tunteiden, elämyksien, arjen ja pyhänseudun vuorottelua. Meillä on vielä Suomessa nuo neljä vuodenaikaa, riesa ja piristävä asia, molempia. Itse pidän lumesta, auringosta, kevätpurosta, syyssateista...

Helsinki 20.4.2010
Sininen rooli