Omaruno:
Kohtaamisia,
kesän kynnyksellä,
vierailuilla, eilisillä...
Tänään vielä kaiken muistaa...
kunnes arki mielen sekoittaa.
Alitajunta ihmiset nuo,
illalla taas mieleen tuo...
Vaikka joskus laho pää,
kestomuistiin jotain jää,
myös ihmiset nää...
jotka runoon tähän jää.
Helsinki 6.6.2011
Sininen Rooli
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sattumia: mennen tullen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sattumia: mennen tullen. Näytä kaikki tekstit
16.5.2010
City-päivä Helsingissä
Kesän kunniaksi toinenkin viikonlopun päivä ansaitsee maininnan. Olin aviomieheni kanssa kaupungilla.
Oli keskisuuren kaupungin tunnelma kesäsunnuntaina. Sää oli helteinen, muttei painostava, ei vielä ukkosta ilmassa.
Suunnistimme aluksi Esplanadipuistoon ja Helsingin lähes vanhimmalle ulkoterassille eli Kappeliin. Minulla oli uudet aurinkolasit ja kesäiset vaatteet. Istuin kohti aurinkoa. Taivas oli sininen. Liput liehuivat Pohjoisesplanadin talojen katoilla. Hyvä tunnelma.
Seuraavaksi lähdimme kohti Suomenlinnan lauttaa, joka lähtikin lähes heti päästyämme Kauppatorille ja laiturille.
Meri oli kauneimmillaan, samoin kaupunki, joka etääntyi. Matka on lyhyt, mutta sen verran on etäisyyttä, että tuntee lähtevänsä Helsingistä hetkeksi pois.
Tällä kertaa viivyimme vain noin tunnin Suomenlinnassa. Lauttamatkalla takaisin istuimme sisätiloissa.
Sen jälkeen kävimme syömässä Belgessä, joka sijaitsee Aleksanterinkadun varrella. Valinta oli mainio. Tilaa oli, palvelu oli nopeata ja ruoka hyvää. Vähän aikaa pois auringosta teki hyvää.
Nyt olemme jo kotona. Kello on jo 21.15 ja viikonloppu ohi.
Helsinki 16.5.2010
Sininen rooli
Oli keskisuuren kaupungin tunnelma kesäsunnuntaina. Sää oli helteinen, muttei painostava, ei vielä ukkosta ilmassa.
Suunnistimme aluksi Esplanadipuistoon ja Helsingin lähes vanhimmalle ulkoterassille eli Kappeliin. Minulla oli uudet aurinkolasit ja kesäiset vaatteet. Istuin kohti aurinkoa. Taivas oli sininen. Liput liehuivat Pohjoisesplanadin talojen katoilla. Hyvä tunnelma.
Seuraavaksi lähdimme kohti Suomenlinnan lauttaa, joka lähtikin lähes heti päästyämme Kauppatorille ja laiturille.
Meri oli kauneimmillaan, samoin kaupunki, joka etääntyi. Matka on lyhyt, mutta sen verran on etäisyyttä, että tuntee lähtevänsä Helsingistä hetkeksi pois.
Tällä kertaa viivyimme vain noin tunnin Suomenlinnassa. Lauttamatkalla takaisin istuimme sisätiloissa.
Sen jälkeen kävimme syömässä Belgessä, joka sijaitsee Aleksanterinkadun varrella. Valinta oli mainio. Tilaa oli, palvelu oli nopeata ja ruoka hyvää. Vähän aikaa pois auringosta teki hyvää.
Nyt olemme jo kotona. Kello on jo 21.15 ja viikonloppu ohi.
Helsinki 16.5.2010
Sininen rooli
11.5.2010
Äitienpäivä ~ Mother's Day
Sain aamukahvin makuuhuoneeseen. Aamiaistarjotin, valkovuokkoja, parfyymi ja toinen käytännöllinen lahja, pieni kuohuviini, joka jäi odottamaan Äitienpäivän iltaa.
Oli sovittu, että vanhin lapsemme tulee perheineen iltapäivällä kello kahden jälkeen. Siispä minulla oli vapaata aikaa käytettävänä, koska Äitienpäivänä(kin) olin vapaa keittiöhommista.
Starttasin auton ja ajoin Malmin hautausmaalle. Ihmiset ovat lisänneet läheisten haudalla käymistä joulun lisäksi myös muina juhlapäivinä. Nyt lapset muistivat menetettyjä äitejä, jotka säilyvät Äitienpäivän muistoissa ja sydämissä elävinä vuodesta toiseen.
Hämmästyin, että autoja ajoi leveillä hiekkateillä niin paljon. Jalankulkijat joutuivat huolellisesti katsomaan, kun ylittivät tien. Nopeusrajoitus on vain 20 km/t, mutta silti.
Kastelin sukuhaudalla orvokit ja muut kukat ja sytytin kaksi kynttilää. On ollut niin kolea kesän alku, että lähinnä vain nämä kukkalajit ovat säilyneet yöpakkasilta.
Sitten päivä jatkui kotona. Oli tosi mieluisaa nähdä, kun pikkutytöt kiirehtivät onnittelemaan minua. Sain kolme isoa ruusua, toivomani sandaalit, tyttöjen itse tekemän kortin ja akvarellityön. Aikaa vierähti mieluisasti reilut kolme tuntia.
Vaikka haluan välillä seuraa, sitten pitää päästä yksin luontoon. Starttasin auton ja suunnistin jälleen Vuosaareen. Löysin Skatan tilan takaa merenrannasta parhaat luontopolut. Samoilin rantamaisemissa kaksi tuntia.
Otin vielä ennen Vuosaaresta lähtöä puhelun äidilleni. Äiti oli hyvillä mielin. Minun lahjani oli saapunut jo viikolla. Äitienpäivänä oli tullut paljon kukkia ja kortteja. Vieraat olivat lähteneet. Äidillä on onnittelijoita kolmessa sukupolvessa: lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset.
Sitten pistäydyin ennen Vuosaaren tunneliin ajamista uudessa Satama-kahvilassa, jossa on myös S-market ja bensa-asema. Sijainti oli yllättävä ja kyltissä mainostettiin, että se on avoinna 24 tuntia. Paikka piti nähdä sisältä. Otin kupillisen kahvia ja jäätelön. Katselin avautuvaa sumuista maisemaa.
Jätin olohuoneeseen joitain lasten tavaroita. Niin teemme usein. Kiva muistaa, että lapsiperhe oli vierailulla, meidän muutoin niin aikuisessa miljöössämme.
Lainaukset:
Äidille
"Äiti siivoo joka sopin,
puhtaaksi tekee kodin.
Äiti on kiva nainen,
erittäin moninainen."
Nimimerkki: Mother's rules
http://snor.joensuu.fi/luokat/5b/aitiruno.htm
Äitienpäivänä
"Tuuti, tuuti tuomenkukka,
minä pieni tuulitukka,
laulelen näin kukkasista,
puhtoisista, valkoisista.
Aamun tullen äiti laulun kuulee.
Pääskyseksi varmaan äiti sitä luulee.
Toukokuun toinen sunnuntai,
muistat äiti ne sunnuntait kai.
Nytkin terveiset ja kiitokset,
ovat yhtä lämpöiset."
Toinen säkeistö lyhennetty ja muunneltu
http://koti.phnet.fi/polkky/runoja_ja_toivotuksia.htm
11.5.2010
Sininen rooli
Oli sovittu, että vanhin lapsemme tulee perheineen iltapäivällä kello kahden jälkeen. Siispä minulla oli vapaata aikaa käytettävänä, koska Äitienpäivänä(kin) olin vapaa keittiöhommista.
Starttasin auton ja ajoin Malmin hautausmaalle. Ihmiset ovat lisänneet läheisten haudalla käymistä joulun lisäksi myös muina juhlapäivinä. Nyt lapset muistivat menetettyjä äitejä, jotka säilyvät Äitienpäivän muistoissa ja sydämissä elävinä vuodesta toiseen.
Hämmästyin, että autoja ajoi leveillä hiekkateillä niin paljon. Jalankulkijat joutuivat huolellisesti katsomaan, kun ylittivät tien. Nopeusrajoitus on vain 20 km/t, mutta silti.
Kastelin sukuhaudalla orvokit ja muut kukat ja sytytin kaksi kynttilää. On ollut niin kolea kesän alku, että lähinnä vain nämä kukkalajit ovat säilyneet yöpakkasilta.
Sitten päivä jatkui kotona. Oli tosi mieluisaa nähdä, kun pikkutytöt kiirehtivät onnittelemaan minua. Sain kolme isoa ruusua, toivomani sandaalit, tyttöjen itse tekemän kortin ja akvarellityön. Aikaa vierähti mieluisasti reilut kolme tuntia.
Vaikka haluan välillä seuraa, sitten pitää päästä yksin luontoon. Starttasin auton ja suunnistin jälleen Vuosaareen. Löysin Skatan tilan takaa merenrannasta parhaat luontopolut. Samoilin rantamaisemissa kaksi tuntia.
Otin vielä ennen Vuosaaresta lähtöä puhelun äidilleni. Äiti oli hyvillä mielin. Minun lahjani oli saapunut jo viikolla. Äitienpäivänä oli tullut paljon kukkia ja kortteja. Vieraat olivat lähteneet. Äidillä on onnittelijoita kolmessa sukupolvessa: lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset.
Sitten pistäydyin ennen Vuosaaren tunneliin ajamista uudessa Satama-kahvilassa, jossa on myös S-market ja bensa-asema. Sijainti oli yllättävä ja kyltissä mainostettiin, että se on avoinna 24 tuntia. Paikka piti nähdä sisältä. Otin kupillisen kahvia ja jäätelön. Katselin avautuvaa sumuista maisemaa.
Jätin olohuoneeseen joitain lasten tavaroita. Niin teemme usein. Kiva muistaa, että lapsiperhe oli vierailulla, meidän muutoin niin aikuisessa miljöössämme.
Lainaukset:
Äidille
"Äiti siivoo joka sopin,
puhtaaksi tekee kodin.
Äiti on kiva nainen,
erittäin moninainen."
Nimimerkki: Mother's rules
http://snor.joensuu.fi/luokat/5b/aitiruno.htm
Äitienpäivänä
"Tuuti, tuuti tuomenkukka,
minä pieni tuulitukka,
laulelen näin kukkasista,
puhtoisista, valkoisista.
Aamun tullen äiti laulun kuulee.
Pääskyseksi varmaan äiti sitä luulee.
Toukokuun toinen sunnuntai,
muistat äiti ne sunnuntait kai.
Nytkin terveiset ja kiitokset,
ovat yhtä lämpöiset."
Toinen säkeistö lyhennetty ja muunneltu
http://koti.phnet.fi/polkky/runoja_ja_toivotuksia.htm
11.5.2010
Sininen rooli
21.4.2010
Blogitekstien kääntäjä, huomasitko...
Google tarjoaa blogiteksteihin ja muuhunkin käyttöön kielenkääntäjää. Laitoin sen blogiini ihan alas.
Rullaa siis alas ja valitse "kieli" pudotusvalikosta (nuolen kärki antaa kielivaihtoehdot). Heti, kun kieli on valittu, ruudun ylälaidassa näkyy "Käännös meneillään (%)".
Yleisimmillä selaimilla palvelu toimii, kuten kotikoneessamme olevalla Explorerilla. Se tuli kuitenkin huomattua kodin ulkopuolella, että jokin uusi selain ei reagoinut tuohon Googlen käännöstoimintoon.
Itse testailin eilen toimintoa enemmän. Lueskelin omia tekstejäni, lähinnä ruotsin- ja englanninkielisiä käännöksiä. Totesin, että tulos riippuu omasta tekstistä, onko kieli yksinkertaista ja selkeätä, jolloin käännettyyn tekstiin ei tule virheitä niin paljon. Kääntäjään on syötetty sanat perusmuodossa tai yleisimmin käytetyin taivutuksin.
Virheet on helppo huomata, kääntäjä ei vain käännä "vaikeata" sanaa, se tulee suomeksi tekstin sekaan. Kyseisiä sanoja oli liikaa taivuteltu tai käytetty muita vivahteikkaita, erikoisia ilmaisuja. Itse käytän ns. "rikasta kieltä", joka ei sitten olekaan tässä yhteydessä niin hyvä juttu.
Täytyy vielä tarkistaa, mutta olin huomaavinani, että kun testailin "ruotsinnosta", systeemi ei mielestäni selvässä tapauksessa antanut oikeata persoonapronominia, siis feminiinisen "hon" sijaan tuli maskuliininen "han", jne. Runsaasti käytetyt selventävät pilkut saattavat myös vaikuttaa käännöksen tulokseen.
Kuitenkin tämä helppous saada tekstinsä eri kielisiksi on itselleni uutta, hauskaa ja mielenkiintoista. Tekstit ovat ihan ymmärrettäviä, kaiken ei tarvitsekaan olla niin täydellistä. Voi ajatella, että se on vähän kuin puhuttu kieli, voidaan ymmärtää, vaikka pikku virheitä on.
Helsinki 21.4.2010
Sininen rooli
Rullaa siis alas ja valitse "kieli" pudotusvalikosta (nuolen kärki antaa kielivaihtoehdot). Heti, kun kieli on valittu, ruudun ylälaidassa näkyy "Käännös meneillään (%)".
Yleisimmillä selaimilla palvelu toimii, kuten kotikoneessamme olevalla Explorerilla. Se tuli kuitenkin huomattua kodin ulkopuolella, että jokin uusi selain ei reagoinut tuohon Googlen käännöstoimintoon.
Itse testailin eilen toimintoa enemmän. Lueskelin omia tekstejäni, lähinnä ruotsin- ja englanninkielisiä käännöksiä. Totesin, että tulos riippuu omasta tekstistä, onko kieli yksinkertaista ja selkeätä, jolloin käännettyyn tekstiin ei tule virheitä niin paljon. Kääntäjään on syötetty sanat perusmuodossa tai yleisimmin käytetyin taivutuksin.
Virheet on helppo huomata, kääntäjä ei vain käännä "vaikeata" sanaa, se tulee suomeksi tekstin sekaan. Kyseisiä sanoja oli liikaa taivuteltu tai käytetty muita vivahteikkaita, erikoisia ilmaisuja. Itse käytän ns. "rikasta kieltä", joka ei sitten olekaan tässä yhteydessä niin hyvä juttu.
Täytyy vielä tarkistaa, mutta olin huomaavinani, että kun testailin "ruotsinnosta", systeemi ei mielestäni selvässä tapauksessa antanut oikeata persoonapronominia, siis feminiinisen "hon" sijaan tuli maskuliininen "han", jne. Runsaasti käytetyt selventävät pilkut saattavat myös vaikuttaa käännöksen tulokseen.
Kuitenkin tämä helppous saada tekstinsä eri kielisiksi on itselleni uutta, hauskaa ja mielenkiintoista. Tekstit ovat ihan ymmärrettäviä, kaiken ei tarvitsekaan olla niin täydellistä. Voi ajatella, että se on vähän kuin puhuttu kieli, voidaan ymmärtää, vaikka pikku virheitä on.
Helsinki 21.4.2010
Sininen rooli
25.3.2010
Jäiden lähtö Katajanokalla
Kävelin eilen ruokatunnilla pitkin meren rantaa Katajanokalla. Kevään merkit olivat selvät.
Viking-terminaalin ja sisäänajoportin jälkeen tulee viheriö, jossa monet käyvät haistelemassa merta ja tuulia. Näkymä on suoraan avomerelle ohi Suomenlinnan ja muiden lähisaarien.
Jäälautat ja hileet, isommat ja pienemmät liikkuivat kovaa vauhtia tuulen voimasta itään. Liikuttavinta oli se, että pari kolme jäälauttaa oli täynnä lintuja, jotka selvästi riemuitsivat vauhdista. En osaa sanoa oliko se 5 km/t vai mitä. Liike oli ihan selkeä.
Aurinko paistoi täydeltä terältä lämmittäen. Tuli sellainen tunne, että kyllä ne kevät ja kesä sieltä tulevat.
Vastakohtana töiden jälkeen kävelin Kaisaniemen kohdalla itäisellä puolella rautatietä. Silloin havahtui puolestaan siihen, että ihmiset ylittivät jään Kaisaniemestä Siltasaaren rantaan. Minä en olisi mennyt enää.
Nyt minulla on mahdollisuus uusia kävely Katajanokan rannalla, koska ruokatunti alkoi juuri. Katajanokka - Skatudden (www.skatta.fi)
Helsinki, 25.3.2010
Sininen rooli
Viking-terminaalin ja sisäänajoportin jälkeen tulee viheriö, jossa monet käyvät haistelemassa merta ja tuulia. Näkymä on suoraan avomerelle ohi Suomenlinnan ja muiden lähisaarien.
Jäälautat ja hileet, isommat ja pienemmät liikkuivat kovaa vauhtia tuulen voimasta itään. Liikuttavinta oli se, että pari kolme jäälauttaa oli täynnä lintuja, jotka selvästi riemuitsivat vauhdista. En osaa sanoa oliko se 5 km/t vai mitä. Liike oli ihan selkeä.
Aurinko paistoi täydeltä terältä lämmittäen. Tuli sellainen tunne, että kyllä ne kevät ja kesä sieltä tulevat.
Vastakohtana töiden jälkeen kävelin Kaisaniemen kohdalla itäisellä puolella rautatietä. Silloin havahtui puolestaan siihen, että ihmiset ylittivät jään Kaisaniemestä Siltasaaren rantaan. Minä en olisi mennyt enää.
Nyt minulla on mahdollisuus uusia kävely Katajanokan rannalla, koska ruokatunti alkoi juuri. Katajanokka - Skatudden (www.skatta.fi)
Helsinki, 25.3.2010
Sininen rooli
22.3.2010
Talvinen Korkeasaari ja kahvila Kampela
Sunnuntai-iltapäivä kului miellyttävästi hyvässä seurassa, kevään jo tehdessä tuloaan. Kun lasten kanssa suunniteltiin lähtöä lauantaina, Korkeasaari nousi ykköseksi.
Sunnuntaiksi sää oli lämmennyt. Edellisinä päivinä satanut lumi oli sohjona parkkipaikalla ja kävelytie Mustikkamaan ja Korkeasaaren sillan välillä oli jo hiekkainen ja vesilätäköitä oli paikoin, vain reunoissa jäätä.
Pulkka vaihtui Korkeasaaren portilla rattaiksi ja se oli kolmivuotiaan kannalta hyvä, koska teimme kierroksemme 1,5 tunnissa.
Nyt talvella monet eläimet olivat sisätiloissa ja osa saarta oli remontissa ja eristetty yleisöltä. Katsomista riitti silti.
Leijona, leopardi ja osa muista kissaeläimistä olivat paikalla. Pikkupeurat herättivät ihastusta, samoin pikku apinat. Lintuja löytyi Afrikka-talosta monenlaisia ja monivärisiä, myös tosi äänekkäitä papukaijoja ja se oli lapsista hauskaa.
Seurueemme kahdeksanvuotias kuvasi omalla kännykkäkamerallaan, kolmivuotias vanhalla digikameralla, perheen isä uusimmalla ja parhaimmalla kameralla ja vain pikkutyttöjen äiti oli tällä kertaa kuvaamatta, vaikka kännykässä olikin kamera.
Muut kuvasivat eläimiä. Minä sensijaan otin omalla kamerallani muutaman kuvan heistä, 4-henkisestä perheestä. He olivat niin reippaan näköisiä talvisella taustalla. Otin minäkin muutamasta vauvapeurasta kuvia, jotain 4-6 kuvaa.
Parkkipaikka oli täynnä, kun saavuimme Mustikkamaalle, mutta kun kiirehdimme poispäin Korkeasaaren siltaa pulkkaa hakemaan, joka oli säilytyksessä ja paikka meni kiinni, olimme lähes viimeisiä, jotka lähtivät saaresta.
* * *
Ajoimme Mustikkamaalta Kahvila Kampelaan, joka on Vuorsaaren Uutelassa. Itse käyn kahvilassa kesäisin autolla tai polkupyörällä melko usein ja talvella, jos se on avoinna. Se on idyllinen kahvila Uutelan venesatamassa, Aurinkolahden kanavan kupeessa.
Kahvilan valikoimasta monien suosiossa ovat pannukakut hillolla ja kermavaahdolla. Lapset valitsivat juuri nuo isot pannarit ja mehut, aikuiset teen, kahvin ja täytetyt croissantit.
Kahvila Kampela on ollut Uutelassa yli 30 vuotta. Vanha venemaja on kunnostettu viihtyisäksi kahvilaksi. Kesällä kilpailijaksi on Aurinkolahden hiekkarannan päähän noussut Robert`s Coffee -kesäkahvila. Se ovaa ovensa vasta kesän alussa toisin kuin Kahvila Kampela on avoinna alkukeväästä pitkälle syksyyn.
* * *
Minä jäin kävelemään, kun muut lähtivät vielä vieraisille. Kävelin ensin luontopolkua grillipaikalle, josta on maisema kalliolta merelle. Kun se ei riittänyt kävelyksi, jatkoin vielä Skatan tilalle ja kauemmas erästä tietä kuin milloinkaan aikaisemmin. Voin jatkaa tien päähän, koska tie oli yleinen tie, vaikka yksityisiä omakotitaloja ja kesämökkejä olikin sen varressa.
Löysin niin jylhän, kallioisen ja kauniin merenrannan, että vain seisoin ja katsoin pitkään mykistyneenä kauneutta ja rauhaa, joka avautui pitkälle merelle. Kun vihdoin maltoin kävellä nuo reilut neljä kilometriä takaisin, alkoi hiljalleen sadella lunta.
Ajoin Vuosaaren tunnelin kautta Kehä III kautta kotiin. Siihen mennessä lumisade yltyi ja joutui melkein ihmettelemään taasko sää muuttui niin talviseksi. Se ei kuitenkaan minua haitannut. Hidastin vain vauhtia ja ajelin turvallisesti kotiin.
Helsingissä 22.3. vielä edellisen päivän tunnelmissa
Sininen rooli
Sunnuntaiksi sää oli lämmennyt. Edellisinä päivinä satanut lumi oli sohjona parkkipaikalla ja kävelytie Mustikkamaan ja Korkeasaaren sillan välillä oli jo hiekkainen ja vesilätäköitä oli paikoin, vain reunoissa jäätä.
Pulkka vaihtui Korkeasaaren portilla rattaiksi ja se oli kolmivuotiaan kannalta hyvä, koska teimme kierroksemme 1,5 tunnissa.
Nyt talvella monet eläimet olivat sisätiloissa ja osa saarta oli remontissa ja eristetty yleisöltä. Katsomista riitti silti.
Leijona, leopardi ja osa muista kissaeläimistä olivat paikalla. Pikkupeurat herättivät ihastusta, samoin pikku apinat. Lintuja löytyi Afrikka-talosta monenlaisia ja monivärisiä, myös tosi äänekkäitä papukaijoja ja se oli lapsista hauskaa.
Seurueemme kahdeksanvuotias kuvasi omalla kännykkäkamerallaan, kolmivuotias vanhalla digikameralla, perheen isä uusimmalla ja parhaimmalla kameralla ja vain pikkutyttöjen äiti oli tällä kertaa kuvaamatta, vaikka kännykässä olikin kamera.
Muut kuvasivat eläimiä. Minä sensijaan otin omalla kamerallani muutaman kuvan heistä, 4-henkisestä perheestä. He olivat niin reippaan näköisiä talvisella taustalla. Otin minäkin muutamasta vauvapeurasta kuvia, jotain 4-6 kuvaa.
Parkkipaikka oli täynnä, kun saavuimme Mustikkamaalle, mutta kun kiirehdimme poispäin Korkeasaaren siltaa pulkkaa hakemaan, joka oli säilytyksessä ja paikka meni kiinni, olimme lähes viimeisiä, jotka lähtivät saaresta.
* * *
Ajoimme Mustikkamaalta Kahvila Kampelaan, joka on Vuorsaaren Uutelassa. Itse käyn kahvilassa kesäisin autolla tai polkupyörällä melko usein ja talvella, jos se on avoinna. Se on idyllinen kahvila Uutelan venesatamassa, Aurinkolahden kanavan kupeessa.
Kahvilan valikoimasta monien suosiossa ovat pannukakut hillolla ja kermavaahdolla. Lapset valitsivat juuri nuo isot pannarit ja mehut, aikuiset teen, kahvin ja täytetyt croissantit.
Kahvila Kampela on ollut Uutelassa yli 30 vuotta. Vanha venemaja on kunnostettu viihtyisäksi kahvilaksi. Kesällä kilpailijaksi on Aurinkolahden hiekkarannan päähän noussut Robert`s Coffee -kesäkahvila. Se ovaa ovensa vasta kesän alussa toisin kuin Kahvila Kampela on avoinna alkukeväästä pitkälle syksyyn.
* * *
Minä jäin kävelemään, kun muut lähtivät vielä vieraisille. Kävelin ensin luontopolkua grillipaikalle, josta on maisema kalliolta merelle. Kun se ei riittänyt kävelyksi, jatkoin vielä Skatan tilalle ja kauemmas erästä tietä kuin milloinkaan aikaisemmin. Voin jatkaa tien päähän, koska tie oli yleinen tie, vaikka yksityisiä omakotitaloja ja kesämökkejä olikin sen varressa.
Löysin niin jylhän, kallioisen ja kauniin merenrannan, että vain seisoin ja katsoin pitkään mykistyneenä kauneutta ja rauhaa, joka avautui pitkälle merelle. Kun vihdoin maltoin kävellä nuo reilut neljä kilometriä takaisin, alkoi hiljalleen sadella lunta.
Ajoin Vuosaaren tunnelin kautta Kehä III kautta kotiin. Siihen mennessä lumisade yltyi ja joutui melkein ihmettelemään taasko sää muuttui niin talviseksi. Se ei kuitenkaan minua haitannut. Hidastin vain vauhtia ja ajelin turvallisesti kotiin.
Helsingissä 22.3. vielä edellisen päivän tunnelmissa
Sininen rooli
20.3.2010
Kahden tunnin kävely vai miten se olikaan...
Kun kotioven painaa kiinni, starttaa auton ja painaa kaasua, pääsee lähtemään. Auto vie minne mielikin. Lähtemisen ja palaamisen tarvetta esiintyy monilla, oli se sitten jalkaisin, pyöräillen, bussilla, raitiovaunulla, hiihtäen tai omalla autolla.
Kahden tunnin kävely tekee ihmeitä. Riippuu mielialasta ja säästäkin, miten kulloinkin asian kokee. Joka tapauksessa ajatuksille pitää antaa välillä tilaa.
Suunnittelen, että jos lähtee ennen pimeän tuloa, vielä ehtii saada kaivatun ajatusten vaihdon itsensä ja luonnon kanssa. Joku sanoi, että metsä (lue luonto) on suomalaisen kirkko, paikka jossa voi olla hiljaa.
"Kävelyn" jälkeen lisäys klo 21:36
Hupsan, kävikin nyt sillä lailla, että ajoin vielä valoisana aikana talvisia pääkaupunkiseudun maisemia vieraisille lapsiperheeseen. Läheisten nuorten aikuisten ja pikkulasten seura antoi jälleen hyvää mieltä. Oli parempaa ajankäyttöä kuin yksin kävely. Sitten olikin jo pimeätä, kun ajoin kotiinpäin.
Seuraavana päivänä, sunnuntaina olimme sopineet lähdöstä lasten kanssa Korkeasaareen.
Helsinki 20.3.2010
Sininen rooli
Kahden tunnin kävely tekee ihmeitä. Riippuu mielialasta ja säästäkin, miten kulloinkin asian kokee. Joka tapauksessa ajatuksille pitää antaa välillä tilaa.
Suunnittelen, että jos lähtee ennen pimeän tuloa, vielä ehtii saada kaivatun ajatusten vaihdon itsensä ja luonnon kanssa. Joku sanoi, että metsä (lue luonto) on suomalaisen kirkko, paikka jossa voi olla hiljaa.
"Kävelyn" jälkeen lisäys klo 21:36
Hupsan, kävikin nyt sillä lailla, että ajoin vielä valoisana aikana talvisia pääkaupunkiseudun maisemia vieraisille lapsiperheeseen. Läheisten nuorten aikuisten ja pikkulasten seura antoi jälleen hyvää mieltä. Oli parempaa ajankäyttöä kuin yksin kävely. Sitten olikin jo pimeätä, kun ajoin kotiinpäin.
Seuraavana päivänä, sunnuntaina olimme sopineet lähdöstä lasten kanssa Korkeasaareen.
Helsinki 20.3.2010
Sininen rooli
5.1.2010
Junamatkustajana Suomessa 4.1.2010
Helsingin asema on minulle ja monelle muulle tuttu ja turvallinen paikka, jonka kautta on menty matkalle ja tultu matkalta.
Eilen tuli muistutus, ettei kaikki olekaan niin itsestään selvää, se turvallisuus juuri...
Menin eilen heti klo 13.00 jälkeen Tikkurilan asemalle, tarkoituksena matkustaa Helsingistä (nyt Tikkurilasta) Etelä-Pohjanmaalle. Kuulin lippukassalla, että juna saattaa olla tunninkin myöhässä, ilmoitustaulu on mykkänä, koska oli se onnettomuus Helsingin asemalla. - Mikä onnettomuus? ..Juna ajanut hotellin seinään. - Oliko henkilövahinkoja? ..Ei.
Ilmankos tunnelma oli jotenkin odottava.
Luulin, että junani tuli ajallaan, klo 13.22 ja menin siihen, Seinäjoki kun luki kyljessä. Konduktööri sanoi, että vaununi (vaunu 2) oli jäänyt Helsinkiin. Ota mikä paikka löytyy. Löytyi, I-luokassa.
Sain jäädä sinne (I-luokkaan), mutta konduktööri oli kiireinen ja puolestaan heitti minun huolekseni muutaman turistin, joille ehdin hyvin selittää tilannetta englanniksi, kun kuulutukset tulivat vain suomeksi. Automaattikuulutuksia tuli kyllä välillä vakiona kaikilla kielillä, mutta perään korjauskuulutus.
Ennen Tamperetta tuli kulutus, että junani meneekin Jyväskylään. Seinäjoelle menijät jääköön Tampereelle odottamaan junaa Intercity 49, joka olikin minun junani.
No, mieluiten odotin Tampereella 45 minuuttia kuin Tikkurilassa. Juna tuli ja sain oman paikkani. Seinäjoelta pääsin VR:n järjestämään tilataksiin ja määränpäähäni.
Illalla uutisia katsellessa tuli vasta pelästyttyä, ei tällä kertaa itseni puolesta, kun en astunut jalallanikaan Helsingin asemalle, mutta kaikkien niiden puolesta, jotka sattuivat sinne. Neuvokkaan VR:n, turvamiehen ja onnellisen sattuman kautta kukaan ei sitten kuollut. Se oli suoranainen ihme.
Siinä oli sallimusta, korkeammat voimat liikkeellä myös. Iso jysäys, jota ihminen ei suunnitellut eikä toteuttanut, vaan kohtalo. Kohtalo, joka samalla oli niin armollinen, että ihmishenget säästyivät.
5.1.2010
Eilen tuli muistutus, ettei kaikki olekaan niin itsestään selvää, se turvallisuus juuri...
Menin eilen heti klo 13.00 jälkeen Tikkurilan asemalle, tarkoituksena matkustaa Helsingistä (nyt Tikkurilasta) Etelä-Pohjanmaalle. Kuulin lippukassalla, että juna saattaa olla tunninkin myöhässä, ilmoitustaulu on mykkänä, koska oli se onnettomuus Helsingin asemalla. - Mikä onnettomuus? ..Juna ajanut hotellin seinään. - Oliko henkilövahinkoja? ..Ei.
Ilmankos tunnelma oli jotenkin odottava.
Luulin, että junani tuli ajallaan, klo 13.22 ja menin siihen, Seinäjoki kun luki kyljessä. Konduktööri sanoi, että vaununi (vaunu 2) oli jäänyt Helsinkiin. Ota mikä paikka löytyy. Löytyi, I-luokassa.
Sain jäädä sinne (I-luokkaan), mutta konduktööri oli kiireinen ja puolestaan heitti minun huolekseni muutaman turistin, joille ehdin hyvin selittää tilannetta englanniksi, kun kuulutukset tulivat vain suomeksi. Automaattikuulutuksia tuli kyllä välillä vakiona kaikilla kielillä, mutta perään korjauskuulutus.
Ennen Tamperetta tuli kulutus, että junani meneekin Jyväskylään. Seinäjoelle menijät jääköön Tampereelle odottamaan junaa Intercity 49, joka olikin minun junani.
No, mieluiten odotin Tampereella 45 minuuttia kuin Tikkurilassa. Juna tuli ja sain oman paikkani. Seinäjoelta pääsin VR:n järjestämään tilataksiin ja määränpäähäni.
Illalla uutisia katsellessa tuli vasta pelästyttyä, ei tällä kertaa itseni puolesta, kun en astunut jalallanikaan Helsingin asemalle, mutta kaikkien niiden puolesta, jotka sattuivat sinne. Neuvokkaan VR:n, turvamiehen ja onnellisen sattuman kautta kukaan ei sitten kuollut. Se oli suoranainen ihme.
Siinä oli sallimusta, korkeammat voimat liikkeellä myös. Iso jysäys, jota ihminen ei suunnitellut eikä toteuttanut, vaan kohtalo. Kohtalo, joka samalla oli niin armollinen, että ihmishenget säästyivät.
5.1.2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
